Vuosi 2015: Nyt räjähtää (eli profetian paluu)

Uusi vuosi, mutta vanhat kujeet. Edellistä konserttireportaasia raapustaessani tajusin että vuosihan on vaihtunut myös täällä blogissa! Siis jumalauta, olen jaksanut jo kahtena vuonna suoltaa tänne tekstiä. Siinä sivussa olen saanut myös yhden lukijan, siistiä. Pelottavaa on kuitenkin se, että huomasin kirjoittaneeni  viime vuonna 108 postausta. Jokainen joka tietää Dharma Initiativen Swan-aseman merkityksen tietää myös tuon kyseisen numeron merkityksen. Onko kyseessä vain sattumaa, vai onko tämä kohtaloa? Vain jumala tietää.

Apulanta: Kosto kaikista vuosista (9.1.2014 Barona Areena)

Joku peelo tunki kameran eteen.

Apulauta sitten otti ja näytti. Lähes kaksi ja puolituntinen rock-ooppera tarjosi todellakin rahoille vastinetta. Eihän noin korneja lavastus-, koreografia- ja pyrokikkailuja vain voi katsoa ilman pientä hymyä suupielillä. Esitykseen siis todellakin sisältyi kaikki, mitä rock-konsertilta voi kuulija vain toivoa: oli tykkejä, oli zombeja, oli tanssityttöjä, oli räjähdyksiä, oli hienoja valoja, oli eeppistä rumpusooloa, oli lentävää solistia, oli akustista settiä, oli jousitrioa, oli pianistia, oli temosta... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta ennen kaikkea mukana oli aivan mahtava yleisö. Suomesta löytyy vain yksi orkesteri, jolla on yhtä uskollinen ja hieno fanikunta. Ja se orkesteri on Apulanta.

Haluaisin kovasti kirjoittaa esityksestä jotain todella syväluotaavaa, mutta eihän tällaista showta pysty sanoin kuvaamaan. Katsokaa sitten se DVD, joka keikasta julkaistaan joskus myöhemmin, jos ette paikalle päässeet. Settilista oli huikea. Mukana oli niiden "pakollisten" hittien lisäksi myös suuri kasa tuntemattomampia helmiä. Meikäläiselle kohokohtia olivat huikea Maanantai, tosi harvoin kuultu Saasta sekä Mitä kuuluu, Temosen ansiosta. Ihan huikeaa. Olen jälleen kerran sanaton. Arvostan!

The Tall Man (2012)

Ou jee! Pistetäänpä kunnon nykyajan slasher-elokuvaa pyörimään. Tällainen Tall Man, vielä The Thingin tyyliin kuvasta päätellen! Jes!

Nämä olivat ajatukseni kun pistin leffan pyörimään. Asioita joista yllätyin positiivisesti: hieno kuvaus ja loistavat näyttelijät. Oli hienoa nähdä William B. Davis (tupakkamies) näin vanhoilla päivillään huitelemassa. Mutta sitten itse leffan sisältöön. The Tall Man ei ole slasheria. Eikä edes kauhua. Miksi vitussa sitä markkinoidaan sellaisena? Kyseessä on keskinkertaistakin kehnompi trilleri, jos sitä nyt trilleriksikään voi kutsua. Elokuva on ylipitkä. Jännitysmomentti tuodaan elokuvaan vasta puolentunnin paikkeilla, ja tunnin paikkeilla juoni muuttuu aivan käsittämättömän sekasotkuiseksi. Elokuvassa ei ole minkäänlaista punaista lankaa. Käsikirjoittaja on pomppinut ajatuksesta toiseen ja lopulta käsissä on pelkkä sekasikiö, ilman mitään järjen häivää. Huoh.