Luc Bessonin kirjoittama ja ohjaama Lucy on puhdas aivot narikkaan-hömppäelokuva, mutta hyvä sellainen. Siinä ei oikeastaan ole päätä eikä häntää, mutta se silti onnistuu viemään katsojan jännittävälle seikkailulle. Lucy tuskin toimii läheskään yhtä hyvin kotona kuin teatterissa katseltuna. Erityisesti aivan leffan lopussa oleva aikamatkustusepisodi toimii ihan älyttömän hienolla tavalla. Lähdin katsomaan leffaa ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia, ja täytyy myöntää että elokuva onnistui yllättämään, varsinkin alkuminuuteilla.
Morgan Freeman on Morgan Freeman. Hän on aika yksipuolinen näyttelijä, mutta mikäpäs siinä kun homma toimii. Scarlett Johanssonin kohdalla taas ulkonäkö tahtoo usein viedä huomion hienolta näyttelytyöltä, mikä sinänsä on vähän harmi. Mutta jokatapauksessa, Lucy on kyllä kaikinpuolin kivaa katseltavaa.
Pointsit myös siitä, että ne korealaiset gangsterit puhui oikeasti omaa kieltään, eivätkä englantia hassulla aksentilla. Mutta mihin katosi tuo leffan alussa esiintynyt amerikkalainen huumebisnesmies? Tai kuka ihme oli se Richard tekostetsoneineen? Käsikirjoitus on sekava ja täynnä aukkoja, mutta liikaa miettimättä niitä ei oikeastaan edes huomaa. Ja mitäpä tuosta, leffa oli silti aika hauska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti