tiistai 29. huhtikuuta 2014

Keikka-raportti: Anssi Kela Pressa-klubilla (26.4.2014 Helsinki)



Pressa on ihan kiva keikkapaikka. Tämä oli toinen kertani, viimeksi olin loppuvuodesta 2013 katsomassa myöskin Kelan bändiä samassa paikassa. Molemmilla kerroilla kaikki pelitti oikein hienosti ja yleisökin oli mukana. Nyt tällä kevään keikalla oli tosin hieman vähemmän väkeä, ehkä ihmiset ei tiedä koko yökerhosta? En tiedä, mutta keikka oli mahtava, ehkäpä Kelan paras näistä paristakymmenestä mitä olen itse ollut todistamassa. Tykkäsin myös tietysti siitä että sain napsittua hienoja kuvia. Pressassa on hyvät puitteet valokuvaukselle: lava on korkealla ja valoja on tarpeeksi.

Saavuin paikalle reilu puoli tuntia ennen kahtatoista, jolloin itse show siis alkoi. DJ soitti tuttuun tapaan junttidiskoa. Kellon lähennellessä kahtatoista alkoi jukeboksista tulla kuitenkin pikkuhiljaa parempaa ja parempaa musaa. Michael Jacksonia ja jopa vanhaa Rolling Stonesia. Bon Jovin It's My Life sai salin jokaisen ihmisolennion heiluttamaan jotakin ruumiinosaansa rytmissä ja laulamaan mukana. Hassua että useat näistä samoista henkilöistä sitten arkisin mollaavat samaista bändiä, mistä lie johtuukaan. Johnny Cashin Man in Black lähtee soimaan, on siis aika kaivaa kamera esiin, sillä naamani edessä olevasta setlististä näen että keikan avaa Suuria kuvioita! Jes, tätä onkin viime vuodesta asti odotettu, toistaiseksi turhaan. Mieleeni palaa muisto edelliseltä Pressa-keikalta jolloin menin juuri ennen showtimea kaikessa rauhassa vessaan. Odotin Johnny Cashia, jota ei koskaan kuulunut. Sen sijaan bändi alkoikin suoraan soittamaan ja missasin koko sisääntulon. Vääryyttä!
 
Suuria kuvioita räjähtää käyntiin. Sanoista ei kuulu, etenkään aivan aluksi, yhtään mitään. Miksaaja saisi käydä jonkinlaisen lisäkurssin, sama ongelma on toistunut jo useammalla Kelan keikalla. Lauluääni on aivan liian matalalla tasolla. Onneksi tämä seikka kuitenkin korjataan kahden ekan biisin aikana ja loppuesityksestä kuullaan jo laulukin. Milla toimii hienosti kakkosbiisinä. Avauksena se on mielestäni huono, sillä vanhalla hitillä ei ole koskaan parasta aloittaa. Kakkosena se toimii huomattavasti paremmin ja saa yleisön mukaansa. Puistossa on hieno livebiisi, etenkin tämä sovitus jota bändi nykyisin soittaa on aivan mahtava. Miten sydämet toimii jättää nykyään jotenkin kylmäksi. Ehkä olen kuullut sen liian monta kertaa. Kevät tulee taasen on omia suosikkejani, ehkä juuri siksi että sitä livenä kuulee niin harvoin. Rakastan kappaleen introa sekä kitaraduo-lurituksia.


Nummelan kappaleita keikalla soitettiin kaikkiaan 4 kappaletta. Tuo on jokaisen Kelan keikan vakio nykyisin. Jos minulta kysytään, Mikan faijan BMW:n voisi heittää pois. Samoin Kahden sisaruksen tilalla kuulisin paljon mieluummin Kaunotarta ja basistia, ainakin silloin tällöin. Oikeasti kaikille on aivan sama soitetaanko sitä Mikan faijan BMW:tä vaiko ei. Parin promillen humalassa huutelevat nostalgiaa toivovat kolmi-nelikymppiset jokatapauksessa unohtavat heti biisin jälkeen sen jo esitetyn ja rynnivät eturiviin huutamaan uudestaan toiveitaan: "Mikan faijan BMW! Mikan faijan BMW! Eiks kelpaa vai?"

Uusimman levyn kappaleita esitettiin ruhtinaalliset kuusi kappaletta. Joillakin keikoilla niitä tosin on vedetty jopa kahdeksan kymmenestä jos oikein muistan. Me likes. Kaatua kuin puu ja Maitohapoilla ovat koko setin parhaimmat livebiisit, toivottavasti niitä ei tulla seuraavan levynkään kiertueelta jättämään pois. Jennifer Aniston on mainio kappale, mutta vähän liian samanlainen seiskakakkosen ja Aamun kanssa. Aamu toimii aina, etenkin kovan alkuriffinsä ansiosta, joten Jennifer Anistonin olisi voinut jättää väliin. Anssi Kelan keikoilla on aina mukavaa ja ns. kova meno. Sen lisäksi että bändi osaa esiintyä näyttävästi, osaavat kaikki jäsenet myös oikeasti soittaa aivan hemmetin hyvin. Suomessa näin kovatasoisia livebändejä ei kauhean montaa ole.


Show on alusta loppuun kovaa rokkia. Välissä ei ole yhtäkään hengähdystaukoa. Ja se rokottaa homman nautittavuutta näin katsojan näkökulmasta. Kelalla on iso läjä hittejä, mutta ne menettävät tehoaan esitettynä peräjälkeen. Samoiten rock-meininki tuntuisi huomattavasti kovemmalta jos shown puolivälin tienoilla annettaisiin esitykselle tilaa hengittää. Akustinen veto välissä tai muuten vaan hiljaa soitetut pari rauhallista biisiä nostaisivat kokonaisuuden ihan uusiin sfääreihin.

Täysillä Anssi kyllä aina vetää, pointsit siitä. Kuten alussa mainitsinkin, yleisö oli todella mukana, eikä pahimpia känniörveltäjiäkään ollut liikkeellä. Suuria kuvioita -kappaleen rivien "Rintsikoitas riisun / Sä työnnät kieltä mun suuhun" jälkeen yleisöstä kuultavat kiljahdukset ja "ANSSI!"-huudot junttidiskon aikana toivat mieleen jo "hyvin minimalistisen Beatlemanian". Tätä ilmiötä Kelan keikoilla näkyy todella harvoin ja siksi homma saikin hymyilyttämään.

Laululuetteloinen:


1. Suuria kuvioita
2. Milla
3. Puistossa
4. Miten sydämet toimii
5. Kevät tulee
6. Kaksi sisarta
7. Aamu
8. Kaatua kuin puu
9. Karhun elämää
10. Levoton tyttö
11. Nostalgiaa
12. Mikan faijan BMW
13. 1972
14. Maitohapoilla
15. Nummela
"encore"
16. Jennifer Aniston
17. Parasta aikaa.

Kestoa koko setille tuli ruhtinaalliset tunti ja 50 minuuttia. Ihan hyvää vastinetta kahdeksalle eurolle plus narikka.


Linkin takaa lähes 30 minuuttinen videokooste keikalta: https://www.youtube.com/watch?v=jkAyjpqhcSc

2 kommenttia:

  1. Kiitokset raportista! Hauskaa, että pidit keikasta. Erityisen ilahduttavaa on se, että olet käynyt seuraamassa niitä aktiivisesti. Arvostan.

    Pari huomiota esittämääsi soundikritiikkiin:

    Seurasit keikan ilmeisesti eturivistä? Se on tietysti fiiliksen ja näkemisen esteettömyyden puolesta ehdottomasti salin paras paikka.

    Soundien puolesta eturivi on kuitenkin yleensä huonoimmasta päästä oleva kuuntelupaikka. Bändillämme ei ole vahvistettu lavalle mitään muuta kuin kitaroita: meillä kaikilla on napit korvissa, joista kuulemme itsemme ja muut. Laulu, basso ja kosketinsoittimet tulevat suoraan korviin: lavalla ei ole perinteisiä kulmamonitoreja, joista kuuluisi esim. laulua. Meillä ei ole edes bassovahvistinta, sekin ajetaan suoraan pa:han, samoin kosketinsoittimet. Niinpä kuulokuva eturivissä saattaa olla karuhko. Pa-laitteet ampuvat siinä kohtaa ohitsesi, joten kuulet luultavasti kunnolla vain lavalta pläikäävät rummut ja kitarastyrkkarit.

    Joidenkin paikkojen pa:sta löytyy pieniä tukikaiuttimia, jotka on suunnattu eturiviin vahvistamaan laulua. En tiedä oliko sellaisia tarjolla Pressassa. Jouduimme tekemään tuon keikan ilman minkäänlaista soundcheckiä, siksi balanssin löytyminen saattoi kestää mainitsemasi pari biisiä.

    Pointtini on joka tapauksessa tämä: jos haluaa nauttia eturivin ainutlaatuisesta fiiliksestä, niin silloin pitää ymmärtää, ettei tule kuulemaan soundia sellaisena kuin miksaaja sen on tarkoittanut. Soundien puolesta paras piste keikan seuraamiseen löytyy yleensä lavan ja miksauspöydän puolivälin kieppeiltä. Bändiä odotellessa kannattaakin huomioida mihin suuntaan pa-laitteisto osoittaa ja asemoida itsensä siten, että osuu niiden tulilinjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta, olen kyllä tietoinen ettei eturivi ole äänen kannalta paras paikka seurata live-esitystä. Useimmiten eturiviin tuleekin pyrittyä vain lähinnä välttääkseen olutta päälle kaatavat "hieman alkoholia nauttineet" kanssaihmiset. Kirjoitin ehkäpä vähän liioitellen, eipä tuota ääniongelmaa ole pahemmin esiintynyt nyt kun tarkemmin muistelen kuin kahdella tai kolmella keikalla. Tulisuudelmassa vuosi sitten ei laulusta tahtonut kuulla koko tanssilattian kohdilla mitään. Ehkä vikaa oli sitten keikkapaikan laitteissa, ken tietää.

      Poista