Norjalaisten Kuukunanmunien esikoisalbumi on jännää kuunneltavaa. Hipsterituttavani ehdotti tätä levyä minulle. Minulla ei ole kovinkaan hyvää tuntemusta elektronisen musiikin uudemmasta polvesta. Tykkään Jean Michel Jarresta, Vangeliksesta, Brian Enosta, Giorgio Moroderista ja jopa Kraftwerkista. Bowien ja Enon 70-luvun lopun Berliini-trilogia, erityisesti Low (1977) on aivan mahtavaa kuunneltavaa. Melody A.M. löytyikin ilokseni kokonaisuudessaan Spotifysta. Jes!
Ilokseni voin heti levyn ensimmäisestä kappaleesta kuulla noiden yllämainittujen artistien vaikutteita. So Easy on hieno kappale. Hyvä kuukunanmunat! Kuukunien Yö Ulkona on loistavan groove-henkinen tanssittava kappale. Tämähän sopisi loistavasti johonkin siistiin elokuvakohtaukseen. Albumilla on 10 raitaa. Kolmanneksi viimeinen kappale Remind Me taisi olla jonkintason hitti, ihan maailmanlaajuisestikin. Norjassa Melody A.M. oli ilmestyessään levylistan ykkönen. Norjalaiset on sivistynyttä ja kulturellia väkeä, ei Suomessa tällainen musiikki ole koskaan myynyt. Uusi fantasia kunniaan!
Wikipedia vinkkasi Kuukunanmunien tehneen paljon remixejä, jopa Peter Gabriel tykkää heidän musiikistaan ja on joskus lähestynyt heitä toiveenaan remixi jostakin omasta laulustaan. Täytyy tutkia lisää ja etsiä tuo remix käsiini. Useimmat remixeistä on aina täyttä roskaa, mutta joskus niidenkin joukosta löytyy helmiä. Melody A.M:n biiseissä taitaa poikkeuksetta olla jokaisessa melko vahva ja tanssittava rytmi. Hei, eipäs sittenkään. She's So alkaa hienolla saksofonisoololla ja syntikoilla. Jaa, väärässä olin, sieltä se beatti taas iski. No eipä siinä mitään, mutta joku vähän eeppisempi ambient-kappale olisi nostanut levyn ihan uusiin sfääreihin. On tämä tällaisenaankin hyvää kuunneltavaa.
Vuonna 2011 Kuukunanmunat esiintyivät Flow-festivaaleilla Helsingissä. Siellä mahtoi olla hyvä meno. Pitäisi joskus käydä katsomassa, taikka siis kuuntelemassa näitä elektronisia orkestereita. Varsinkin Jean Michel Jarren haluaisin joskus nähdä livenä. Sen ukon valoshowt on aika kovat. 40 Years Back Come edustaa tuota kaipailemaani ambient-tyyppistä elektronista. Hienoa, yllättävää tunnelmointia eikä pelkän rumpubiitin päälle rakennettua soittelua. Kappale myös loppuu siististi yllättäen. Tätä lisää!
Jaa, levy loppuikin siihen.
Melody A.M. on ehdottoman positiivinen kuuntelukokemus. Tämänhän voisi kuunnella uudestaankin. Tekisi mieli laittaa levy soimaan kunnon kajareista täysillä, mutta se nyt ei tällä työpisteelläni ole mahdollista. Joku toinen aika, joku toinen paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti