Pet Sounds on Brian Wilsonin soololevy, jossa loput Beach Boys-jäsenet esiintyvät lähinnä taustalaulajan roolissa. 60-luvun puolivälissä pop-musiikin kärjessä oli kaksi nimeä, the Beach Boys ja the Beatles. Vaikka molemmat bändit tunsivatkin lopulta toisensa ja osa jäsenistä jopa ystävystyi keskenään, kävivät he musiikkimaailmassa kovaa taistelua ykkössijasta, eikä pelkästään kaupallisesti vaan myös taiteellisesti. Kun Beatles julkaisi Rubber Soulin vuoden -65 lopussa, Brian Wilson koki velvollisuudekseen päihittää tuo uuden huipun pop-musiikille asettanut levy. Brian oli jo vetäytynyt kiertuemaailmasta ja hänet oli tien päällä basistina korvannut yhtyeeseen liittynyt Bruce Johnston. Brian pystyi täysin keskittymään omassa rauhassaan uuden musiikin luomiseen.
Brian lyöttäytyi yhteen Tony Asherin kanssa. Tony kirjoitti sanat, Brian sävelsi musiikin. Uutta musiikkia syntyi kuin liukuhihnalta, God Only Knows kirjoitettiin vartissa. Ideana oli tehdä Albumi, kokonainen teos, jonka kappaleet käsittelisivät samaa teemaa. Tuohon aikaan oli tapana tehdä singlejä ja myydä levyä yhdellä tai kahdella hitillä, lopun ollessa lähinnä täytettä. Beatles ja Beach Boys alkoivat taistella tuota kaavaa vastaan. 60-luvun puolivälissä kovin tuottajanimi oli Phil Spector, nykyään vankilassa istuva tappaja. Spector oli Brianin suurin idoli, joten Pet Soundsilla soittaa Spectorin vakiomuusikot, ns. Wrecking Crew.
Albumin musiikki on vallankumouksellista. Sointukuviot ovat epätavallisia ja sävellykset ennalta-arvaamattomia. Instrumentteja käytettiin täysin uusilla tavoilla. Perus kitara-basso-rummut kuvio heitettiin suoraan roskakoriin. Levyllä soi mm. kokistölkkejä ja theremin, tuolloin musiikissa vielä käyttämätön instrumentti. Jos soitettiin sähkökitaraa, ei soitettu vain yhtä, vaan kolmea samaan aikaan. Lisäksi laitettiin päälle vielä piano soittamaan täsmälleen samoja nuotteja täsmälleen samaan aikaan. Tällä tekniikalla luotiin aivan uudenlainen äänimaailma, ennen syntetisaattoreiden aikaa.
Beach Boys palasi kiertueelta ja lauluosuudet äänitettiin valmiiden instrumenttiraitojen päälle. Capitol Records ei pitänyt valmiista tuotoksesta. Levy ei sisältänyt yhtään hittimateriaalia ja levy-yhtiö tahtoi hylätä teoksen. Bändi sai kuitenkin yhtiön käännyteltyä ja Pet Sounds julkaistiin. Sloop John B toimi ykkössinkkuna, Wouldn't It Be Nice B-puolenaan God Only Knows julkaistiin hieman myöhemmin. Levy ei ollut kaupallinen menestys, se oli floppi. Levy-yhtiö Capital Records alkoi jo kuoppaamaan Beach Boysia ja julkaisi välittömästi perään Greatest Hits-kokoelman. No bändin tarinahan oli vasta alussa, mutta se satu jatkukoon toisessa kirjoituksessa.
Pet Sounds on koskettava läpileikkaus nuoren aikuisen miehen elämästä. Se käsittelee rakkautta, elämän muutoksia, sopeutumista ja sopeutumisen vaikeuksia. Don't Talk (Put Your Head on My Shoulder) on God Only Knowsin ohella yksi kauneimmista pop-musiikin kappaleista. I Just Wasn't Made for These Times on yksi Brian Wilsonin henkilökohtaisimmista lauluista ja levyn kohokohtia. Caroline, No lopettaa levyn surumielisiin tunnelmiin ja siihen kuuluisaan koiran haukkuun. Bruce Johnston vei Pet Soundsin henkilökohtaisesti Lontooseen John Lennonille ja Paul McCartneylle. He kuuntelivat levyn kolmestaan hotellihuoneessa kaksi kertaa peräkkäin. John ja Paul olivat kirjaimellisesti puulla päähän lyötyjä. Miten me voidaan päihittää tämä? Seuraavana vuonna julkaistiin Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band.
Pet Sounds kuuluu yleissivistykseen. Se ei silti ole the Beach Boysin paras albumi, vaikka ehkä tasalaatuisin onkin. Pet Sounds on omaan makuuni ehkä hieman rajoittuvainen tunnelmaltaan. Jotta levystä pystyy täysillä nauttimaan, täytyy itse elää juuri samassa tunteessa kuunteluhetkellä. Suosittelisinkin yhtyeeseen tutustuvalle ensimmäiseksi kuuntelukseen Today! (1965) albumia. Kyseessä on Pet Soundsin taiteellinen edeltäjä. Levy jakautuu nopeatempoiseen A-puoleen ja balladeilla täytettyyn B-puoleen. Tyyliltään muuten levy muistuttaa hyvin paljon Pet Soundsia. Outolintu, lähes kokonaan syntetisaattorein soitettu Beach Boys Love You (1977) on taas eräänlainen Pet Soundsin seuraaja. No, ihan sama mitä kuuntelette, pääasia että kuuntelette!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti