Kahdeksas studioalbumi, vaikka levytysuraa on takana vasta 3 vuotta. Aikamoinen tahti. Siitä huolimatta yksikään kiireessä julkaistu albumi ei ole huono ja joukossa on jopa loistavia levyjä, kuten -63 Surfer Girl. Today! on silti ehdoton huippu, ainakin ennen seuraavan vuoden Pet Soundsia (1966). Today:lla soi ns. post-surfrock kitara. Kappaleet ja koko levykin muistuttaa Pet Soundsia todella paljon, erot tulevat siinä että suuren orkesterin sijaan Today:lla soittaa huomattavasti pienempi bändi ja pop-musiikin perusinstrumentit kitara, basso ja rummut ovat huomattavasti suuremmassa roolissa kuin seuraajallaan. Tosin näiden kahden välillä bändi ehti julkaista vielä kolmannenkin levyn, Summer Days (And Summer Nights!!) (1965). Tuo kyseinen levy sisältää mm. hitit California Girls ja Help Me, Rhonda, mutta on albumina melko kehno eikä pärjää Today:lle, saatika Pet Soundsille.
Today:n ensimmäinen puoli on täynnä nopeita, tanssittavia kappaleita. Toinen puolisko sisältää pelkkiä balladeja. Teemallisesti levy käsittelee rakkautta, etenkin nuoren pojan näkökulmasta. Kappaleet on rytmitetty levylle niin että paketista muodostuu yhtenäinen konsepti. Levyn aloittaa sekä lopettaa Dennis Wilsonin laulamat kappaleet. Albumilla on kaksi coveria, Do You Wanna Dance? ja I'm So Young. Loput kappaleista on Brian Wilsonin säveltämiä, sanoituksista vastaavat pääosin Brian sekä Mike Love. Levyltä ei löydy yhtäkään heikkoa kappaletta. Hienoimmat vedot ovat Dance, Dance, Dance, MAHTAVA Please Let Me Wonder, Kiss Me Baby, She Knows Me Too Well ja levyn lopettava In the Back of My Mind.
Brianin falsettiääni on ehkäpä vahvimmillaan tällä levyllä. Toki hän veti hienoja suorituksia vielä 70-luvun loppupuoliskollakin, mutta Today! on se magnum opus. Huijasin tuossa ylempänä hieman, Today! loppuu oikeasti pariminuuttiseen lavastettuun pulinaraitaan, jossa bändin jäsenet syövät hampurilaisaterioita jossain levytyssession välissä. Kyseessä on puhdas huumoritäyte: "Dick Rising from Capitol records, he's one of the greatest guys I've ever met!"
Today! kuuluu ehdottomasti jokaisen hyvää musiikkia arvostavan kuuntelijan levyhyllyyn. Kyseessä on albumi joka on ehkä Pet Soundsiakin parempi. Ja pituutta muuten löytyy ainoastaan 28 minuuttia! Tämä on hyvä seikka, sillä eihän nykypäivän puolitoistatuntisia albumeita kukaan jaksa kuunnellakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti