Levari on IN

Ostin oman levysoittimen 2012. Olen sen verran nuorta polvea, että sitä ennen en ollut kuullut IKINÄ miltä oikea vinyylilevy kuulostaa. Minulla ei ollut vahvistinta vielä kun kytkin soittimen ensimmäisen kerran päälle ja laitoin Bon Jovin (ehkä kakkoslevyn) soimaan. Kuuntelin musiikkia korva kiinni neulassa. Magic!

Hurahdin hommaan totaalisesti. Levyjä löytyy tällä hetkellä arviolta sata kappaletta. Kaikki on keräilytavaraa, en ole halunnut ottaa nurkkiin pyörimään markan iskelmälevyjä. Rahaa koko hommaan on uponnut ainakin muutama tonni. Onko tässä mitään järkeä? Digitaalisen musiikin aikana!

Olen varoittanut ihmisiä, jotka ovat harkinneet levysoittimen ostoa. Olen kehoittanut heitä miettimään haluavatko he tosissaan tuhlata satoja euroja levyihin. Yhtäkkiä sitä huomaa ostavansa kaikki suosikkibändin tai laulajan uusintapainokset, jopa ne levyt jotka omistaa jo CD:llä. Eikä touhulle näy mitään loppua.

Minä en peruuttaisi tekojani. Jos palaisin ajassa taaksepäin, ostaisin uudestaan tuon neljänkympin käytetyn soittimen. Ja siihen uuden neulan. Ja kaikki ne levyt. Vinyylissä pysyy arvo. Se jopa nousee. Sen lisäksi vinyyleissä on tunnearvoa, enemmän kuin kertakäyttöesineen näköisissä ceedeissä.

Digitaalinen musiikki, Spotifyt, ym. ovat ihan kivoja. Mutta näköaisti tarvitsee myös ruokaa. Sitä varten vinyylit ovat.