Paleface valitsi joukon räppäreitä ja tuottajia jotka sitten väsäsivät J. Karjalaisen Et ole yksin-albumin raidoista täysin uusia, itsenäisiä kappaleita. Kyseessä ei siis ole perinteinen remix-levy, vaan enemmänkin jonkinsortin fan-fictionin tapainen itsenäinen teos. Ainoastaan Paleface, Tommy Lindgren ja Asa ovat minulle ennestään tuttuja levyn artisteista. En ole mikään suomiräpin suurkuluttaja, mutta pidän todella paljon Palefacen ja Lindgrenin tuotannosta.
Levyn avaava Miljoona vuotta on erittäin hyvä kappale. Koko albumin parhaita. Ei se yhtä hyvä ole kuin alkuperäisteos Meripihkahuone, mutta ei se nyt hirvittävän kaukanakaan siitä ole. Kakkobiisi Et ole yksin on hieman tylsähkö, aivan kuten samanniminen esikuvansakin. Nykyään näin on hieman parempi kyhäelmä. Kappaleen on tehnyt Kevin Tandu & Toinen Kadunpoika, ihan tuntemattomia nimiä minulle, mutta kyllä he hommansa osaavat. Nykyään näin on myöskin levyn toinen sinkkubiisi, selkeästi J. Karjalaisen tarttuvan kertosäkeen ansiosta.
Tommy Lindgrenin Mitätön, Riisinjyvän pohjalta tehty kappale on levyn paras. Ainakin toisen kuuntelukerran jälkeen. Kun Karjalainen vetää: "Hei eiks tää oo mitään?" ja Lindgren vastaa: "No on se jotain", ei voi olla hymähtämättä. Hienot sanat. Lindgrenillä on muutenkin juuri oikeanlainen hypnoottinen tyyli räpätä. Eipä löydy Suomenmaasta vastaavaa äänenkäyttäjää.
Käänteinen matadorikin on ihan kiva laulu. Oikeastaan kaikki levyn biisit on ihan kivoja, paitsi Mi Chica Canela, Junon ja Alex Sandungan kyhäämä kipale on ärsyttävä. Juno nyt on muutenkin aina ärsyttävä. Palefacen Ingouba, Kreosootin pohjalta värkätty kappale jättää myöskin jotenkin kylmäksi.
Nyt kolisee on huomattavasti tasapainoisempi teos kuin Karjalaisen alkuperäinen Et ole yksin. Se ei kuitenkaan sisällä yhtä ikimuistoista musiikkia kuin alkuperäisteoksen parhaimmat biisit. En osaa sanoa kumpi levy lopulta on parempi. Nyt kolisee-levyn paras biisi on huomattavasti Karjalaisen levyn parasta heikompi. Toisaalta Nyt kolisee-levyllä Karjalaisen levyn heikoimpia biisejä on hienosti ehostettu paremmiksi.
Musiikista kuulee sen että porukalla on ollut hauskaa levyä tehdessä. Se on mielestäni levyn suurin plussa ja syy miksi tätä yleensäkään jaksaa kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti