Tämä ei ole mikään syväluotaava artikkeli. Raapustan ainoastaan päällimmäisiä ajatuksiani kyseisestä tv-sarjasta. Aloin katsomaan Dexteriä erittäin myöhäisessä jälkijunassa, vasta vitoskauden pyöriessä Jenkkilässä. Katsoin kyllä pilottijakson ilmestymisvuonna, mutta ohjelma tuli Suomessa sen verran myöhään etten sitten alkanut sitä seuraamaan. Olin kyllä jo silloin suuri Michael C. Hallin fani, Mullan alla-sarjan takia. Innostuin lopulta hommaamaan Dexterin ensimmäisen kauden dvd-boksin Damon Lindelofin kehuessa Lostin vitoskauden kommenttiraidalla Mark Pellegrinon (Lostin Jacob) roolisuoritusta kyseisessä sarjassa. Pellegrino on muuten todella aliarvostettu näyttelijä. Samoin on Dexterin siskoa näyttelevä Jennifer Carpenter. Hän on mielestäni yksi parhaimmista naisnäyttelijöistä ikinä.
Miami on yksi minun suosikkikaupungeistani. Ja siksi tykkäänkin niin paljon myös Miami Vicesta. Harmi että vain Dexterin ensimmäisen kauden ensimmäinen puolisko on kuvattu oikeasti Miamissa, loput toisella puolella maata Los Angelesissa. Vääryys! Ja muuten C.S.I. Miamikin on kuvattu kokonaan Los Angelesissa. Aivan käsittämätöntä, Los Angelesista ei ole Miamiksi vaikka kuva vedettäisiinkiin lämminsävyisten filtteriefektien läpi, ei sitten millään. Noh, jokatapauksessa, Dexterin ensimmäinen kausi on aivan käsittämättömän loistava. Toinenkin kausi on hieno. Kolmas kausi on ok. Neljäs kausi on hieman kliseinen, mutta Kolmas kivi auringosta-John Lithgown roolisuoritus sarjamurhaajana on aivan jäätävän hieno. Älkää missatko neljättä kautta.
Viides kausi on ihan toimiva, aliarvostettu kausi. Kutoskausi on taas toisaalta erinomainen ja toisaalta aivan karsea. En mene sen syvemmälle sen ongelmiin, mutta no, Tom Hanksin poika pahiksena ei vaan ole kovin vakuuttava. Edward James Olmos olisi voinut olla sarjan ikimuistettavin vihollinen, mutta hän olikin pakaste. Ohos, sori, spoileri. Colin Hanks heittää tosin yhden sarjan ikimuistettavimmista repliikeistä:
Sarjan legendaarisin repliikki kuullaan silti ensimmäisellä kaudella Doakesin suusta:
Kyseinen repliikki kasvoi valtavaksi nettisensaatioksi ja lopulta sarjan tekijät innostuivat jopa nimeämään seiskakauden finaalijakson sen mukaan.
Seiskakaudella tyritään niin monta asiaa käsikirjoitustasolla että oksat pois. Suutuin sarjan tekijöitä kohtaan itseasiassa niin paljon kauden puolivälin tienoilla että lopetin ohjelman seuraamisen. Vasta vuotta myöhemmin jaksoin katsoa kauden loppuun asti. Kahdeksas, viimeinen kausi taas oli selkeä parannus. Aivokirurgi, päävihollinen, on todella hyvin kirjoitettu hahmo. Lisäksi pidin Dexterin "apupojasta". Harmi että kaikki kauden aikana kirjoitettu kehitys ja draamaa heitetään finaalissa roskikseen. Oikeasti, what the fuck? No en minä Dexterin päätösosaa vihaa. Se on sinänsä ihan toimiva jakso. Mutta mielestäni koko sarjan parhaimman ja hienoiten käsikirjoitetun henkilön ei olisi tarvinnut kuolla. Homma maistui pahasti suomalaisittain tutulle "tunnepornolle".
Harva televisiosarja on aiheuttanut yhtä paljon kohua ja paheksuntaa kuin Dexter. Onhan sarjan käsittelemät teemat erittäin arkaluontoisia. Ja muuten ihan sivumainintana, kolmoskaudesta sarjan loppuun asti mukana oleva Quinn, jota näyttelee loistava Desmond Harrington, on yksi hahmoista jota minulle tulee ikävä, jopa enemmän kuin itse Dexteriä. Dexter on kokonaisuutena yksi valtavan iso hukattu potentiaali. Jospa sarjaa olisi vain kuvattu Miamissa ja jospa käsikirjoittajat olisivat kolmoskaudesta eteenpäin olleet vähän enemmän perillä työstään. Aina voidaan jossitella. Kaikesta tästä huolimatta Dexter on silti yksi suosikkisarjoistani, ei tarinan tai juonen, vaan loistavien henkilöhahmojen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti