Myönnetään heti alkuun, että ainoat kokonaiset Queenin albumit mitä olen kuunnellut alusta loppuun ovat A Day at the Races (1976), Jazz (1978), Innuendo (1991) ja Made In Heaven (1995). Näistä suosikkini on ehkä Innuendo, vaikka epätasainen onkin. Silti kyseessä on mielestäni erittäin aliarvostettu levy. Mutta ei puhuta nyt siitä, vaan vuoden -89 The Miraclesta. Hetken mielijohteesta etsin levyn Spotifysta. Ei tarvinnut edes warettaa, taikka mennä levyostoksille! Haluan useimmiten ensin kuunnella koko levyn ennen kuin menen hankkimaan itselleni fyysistä kopiota, vinyyliä siis. Noniin, asiaan.
Levy lähtee käyntiin mukavasti kappaleilla Party ja Khashoggi's Ship, joiden jälkeen kuullaan nimikkoraita. En muista tätä kirjoittaessa pätkääkään edellämainituista lauluista. Muistan kyllä että ihan kivoja ne oli. Ei mitään ensikuuntelulla mieleenjäävää, pitää kuunnella uudestaan. Neljäntenä biisinä kuullaan I Want It All. Yllätyin suuresti huomatessani tämän albumiversion poikkeavan vanhasta tutusta singleversiosta suuresti. En äkkiseltään osaa sanoa kumpi on parempi, molemmat ovat loistavia. Kyseessä on yksi all-time-favorite-kappaleistani Queeniltä. Eeppinen hard rock vaan on se minkä tämä bändi osasi aina parhaiten ja I Want It All edustaa sekä lyyrisesti että musiikillisesti tätä genreä mitä parhaiten.
The Invisible Man kuulosti tutulta, ehkä olen kuullut sen joskus aiemminkin. Tai sitten se oli vaan niin hemmetin hyvä. Breakthru, jo toinen suosikkini! Pakko mainita myös tämän kappaleen loistava musiikkivideo joka saa aina hymyn naamalle. Jos pitäisi listata 20 musavideota mitä jokaisen pitäisi katsoa ennen kuolemaansa, olisi Breakthru ehdottomasti listalla. Rain Must Fall, Scandal ja My Baby Does Me ovat kaikki laatukamaa. Tykkään tästä jälkipuoliskosta alkua enemmän. Levyn viimeinen kappale, Was It All Worth It sisältää ainakin eeppisen intron. Iso peukalo ylös.
Vaikka levyn musiikki onkin melko raskaanpuoleista, eikä tilaa balladeille juurikaan ole, on musiikki silti enemmän valoisaa ja nostattavaa kuin turhaa synkistelyä. Tai oikeastaan näissä kappaleissa taiteillaan loistavasti valon ja pimeyden rajamailla. Levyn äänimaailmasta mieleeni tulee erittäin vihreä, valoisa mutta pelottava viidakko. Kyllä tätä levyä kannattaa suositella. Was It All Worth It sisältää loistavan intron lisäksi myös aivan mahtavan outron, arvostan!
Albumin paras kappale on I Want It All, ei siitä ympäri pääse. Voi tietysti olla että useamman kuuntelun jälkeen kantani muuttuu, aika näyttäköön. Levyn musa, kuten kaikki Queenin työ muutenkin, on todistanut pitävänsä pintansa ajan saatossa. Mikään ei kuulosta vanhettuneelta, kuten suurin osa 80-luvun rock-musiikista, varsinkin raskaammasta, tuppaa kuulostamaan. Brian Mayn kitaratyöskentely on aina yhtä vahvaa, kuten Freddie Mercuryn vokaalitkin. Ei mitään moitittavaa.
Loppuun pieni video albumin kansikuvan synnystä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti