Suurena Kummeli- sekä Aleksi Mäkelä-fanina Kummeli V nostatti valtavat odotukset. Trailerin perusteella luvassa oli vihdoinkin sitä vanhaa sekoilua Kummeli Storiesin tyyliin. Elokuva jätti kuitenkin karvaan jälkimaun.
Episodimaisuus on samaan aikaan elokuvan pelastus sekä tuomio. Kuviot etenevät ensimmäistä tarinaa lukuunottamatta hyvin nopeasti. Välillä liiankin nopeasti. Viimeinen tarina, joka on samalla elokuvan kehystarina ja ehkä kaikista herkullisin, loppuu nopean rytistyksen jälkeen kuin seinään. Kirjaimellisesti lopputekstit alkavat pyöriä ennen kuin mikään elokuvan tarinoista on saanut minkäänlaista oikeaa päätöstä. Lopputekstien aikana irtonaiset langat koitetaan solmia vielä yhteen muutamalla hassunhauskalla sketsillä. Mitä ihmettä?
Minne on kadonnut Kummeli-porukan taito kasata aivan hulluista irtovitseistä toimiva ja jopa nerokas kokonaisuus Storiesin ja Kultakuumeen tapaan? Kummeli V:stä puuttuu draaman kaari kokonaan. Elokuvassa, saatika sen tarinoissa, ei ole keskikohtaa tai loppua. Elokuvan budjetti oli kuitenkin 1,6 miljoonaa euroa, eikö Selinillä tullut mieleen luetuttaa käsikirjoitusta kellään dramaturgian tuntevalla henkilöllä ennen kuvausten käynnistämistä?
Ohjaajana Aleksi Mäkelä ei petä tälläkään kertaa. Hänen sekä Pini Hellstedtin ansiosta Kummeli V näyttää paikoitellen (etenkin Excalibur-kohtauksissa) vähintäänkin 10 mijoonan euron elokuvalta. Tietysti paljon tästä saa kiittää myös Samuli Torssosen tehostepuljun efektejä. Huumoripuolella elokuva on kuin yksittäinen Putous-jakso. Osa vitseistä saa nauramaan, osa aiheuttaa pientä myötähäpeää näyttelijöitä kohtaan.
Onhan leffassa paljon hyviä juttuja. Alun hevibändi Cobra ja Riffien Kuningas ovat tietysti vanhat tutut jo sketseistä ja naurattavat. Toisen tarinan aikamiespojille olisi voinut suoda ihan oman elokuvansa. Timo Kahilainen vetää loistavasti Jounin elokuvanörttiroolin. Kolmas, 60-luvulle sijoittuva urkukorjaajien tarina on todella hajanainen ja sekava. Sen merkitys elokuvan kokonaisuudessa on jokseenkin turha. Heikki Hela tosin vetää todella hienosti vanhan alkoholistitoimittajan roolin. Ruutuaikaa tälle hahmolle olisi suonut enemmänkin.
Viimeinen tarina on ehkäpä kaikista hauskin ja yhtenäisin. Excalibur-elokuvan scifi/fantasia/toiminta-kohtauksia olisin ehdottomasti halunnut katso enemmänkin. Tai oikeastaan tämän Excalibur kolmosen (=nelosen) olisi pitänyt olla elokuva nimeltään Kummeli V. Ville Myllyrinteen esittämä ohjaaja jaksaa naurattaa yhä elokuvan jälkeenkin, kuten myös Jussi Vatasen Kohu-lehden päätoimittaja, Silvennoisen miljonääri-sekoilija sekä Kahilaisen pitkätukkainen toimintasankari.
Kummeli V:n valtava potentiaali hukkuu käsikirjoituksen sudenkuoppiin. Ilman Mäkelän vahvaa ohjausta käteen jää pelkästään hajanainen läjä irtovitsejä, joista osa toimii ja osa ei. Toisaalta eipä suurin osa kansalaisista taida Kummeli-elokuvalta muuta odottaakaan. Haluan kaikesta huolimatta nähdä vielä yhden Kummeli-elokuvan, kunnollisen päätöksen, jonka yli 20-vuotta kestänyt ilmiö ehdottomasti ansaitsee.
Tämäkin teksti löytyy myös minun tililtäni leffatykistä. Se on niin kuollut paikka nykyään että päätin nämä kaksi arvosteluani sieltä siirtää tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti