Elvis Presleyn ensimmäinen albumi armeijavuosien jälkeen. Tyyliltään levy on aika kaukana Elviksen 50-luvun rock n' rollista, se muistuttaa enemmän doo-woppia ja jotakin mitä Suomessa iskelmäksi kutsutaan. Levyllä ei myöskään ole mitään valtavia hittejä, mikä itseasiassa on hyvä juttu. Ne nyt on muutenkin niin loppuun soitettu. Elviksellä oli kyllä hieno ääni ja olihan hän karismaattinen esiintyjä. Miehen musiikkikin on hyvää. Säveltäjän taitojahan hänellä ei ollut ja siksi pidän häntä yliarvostettuna muusikkona. Elvis osasi soittaa komppikitaraa ja laulaa. Hän oli aikansa Justin Bieber, vaikkakin sata kertaa parempi, mutta silti. Sori.
Fever on huono kappale, vaikkakin Elviksen coveri on parempi kuin alkuperäinen taikka muut kuulemani versiot. Muita huonoja biisejä ei tältä levyltä löydy. Tuotanto on todella puhdasta ja musiikki kuulostaa paikoitellen aivan siltä kuin se olisi tänään äänitetty. Kuuntelin levyn uudemman deluxe-editionin minkälie, kuitenkin levyn lopussa on bonuskappaleita. Erityisesti Fame and Fortune jäi hienona lauluna mieleen. Are You Lonesome Tonight on toinen hieno veto.
Tutustumisen arvoinen levy Elvis on selkä! on, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän Elviksen rokkaavammasta tyylistä ja toisaalta rehellisistä rakkauslauluista (niistä hiteistä). Tämä levy muutenkin vaatii useamman kuuntelun, kappaleet on sen verran samanlaisia etteivät ne oikein ensikuuntelulla erotu toisistaan hyvässä taikka pahassa.
Hohhoijaa, tulipa tästä nyt huono ja turha arvio, antakaa anteeksi. Ehkä se kertoo itse levystäkin sitten jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti