Nine Inch Nails: Hesitation Marks (2013)

                     Vinyylipainoksen kansi. (Kannet erilaiset eri formaattien välillä.)

2013 oli virallinen kansainvälinen comeback-vuosi. Yksi paluun tehneistä musiikkiakteista oli Trent Reznor Nine Inch Nailsin kanssa. Hesitation Marks on paluu bändin ensimmäisen albumin Pretty Hate Machinen (1989) äänimaailmoihin. Pidän enemmän tästä elektronisesta, rumpukoneiden täyttämästä tyylistä kuin aggressiivisesta metallin puolelle kallistuvasta kitararäminästä (esim. The Downward Spiral 1994 tai The Slip 2008). Ensimmäinen Hesitation Marksin single Came Back Haunted jakoi ja jakaa edelleenkin fanien mielipiteet, kuten koko levyn tyyli muutenkin. Livebändinäkin koko paketti on uudistettu. Came Back Hauntedin videon ohjasi (kuka muu muka) David Lynch, jonka kanssa Trent Reznor teki yhteistyötä jo Lost Highway (1997) elokuvan yhteydessä. Reznor kirjoitti elokuvaan pari laulua, Perfect Drugin olleen toinen niistä. Lynchän on tunnetusti suuri Nine Inch Nails fani.

Levy lähtee käyntiin Eater of Dreams nimisellä lyhyellä instrumentaalisella pätkällä. Minulle tulee mieleen Reznorin elokuvasävellykset. Hienoa kamaa. Copy of A on lyyrinen mestariteos:

"Look what you had to start
Why all the change of heart?
Well you need to play your part
A copy of a copy of a..."

 Find My Way on hitaampi kappale. Jopa koskettava. Erikoiset sähköiset perkussioäänet pitävät kappaleen Nine Inch Nailsin vesillä. All Time Low:ta moni vanhan koulukunnan fani todellakin pitää bändin All-Time-Low:na. Kappaleessa on helposti kuultavissa Reznorin vahvat David Bowie-vaikutteet. Meno on aika groovy:

"Go
I've heard all I need to know
Your voice in fucking echo stereo
This particular scenario
Looks like another all time low"

Everything on kuitenkin albumin suurin vedenjakaja. Laulu on rehellistä punkpoppia, täysin erilaista mistään mitä NIN on aiemmin levyttänyt. Minä tykkään. Harmi että kappale on lähinnä kokeilu, lisää samanlaista ei levyltä löydy. Everything ja levyn seuraava kappale Satellite äänitettiin paljon muuta levyä aikaisemmin. Satellite on myöskin kokeilutyyppinen kappale. Ns. satelliitti/avaruusäänet taustalla luovat kappaleeseen jännittävän tunnelman. Jokin todellakin tarkkailee...

Levyn loppupuoliskolta mainittakoon vielä vika biisi, While I'm Still Here, tai no, kirjaimellisesti toiseksi viimeinen, sillä levyn lopettaa Black Noise, lyhyt While I'm Still Here:n jatkumo. Joka tapauksessa, While I'm Still Here on yksi levyn parhaista kappaleista. Biisi huipentuu todella siistiin saksofoniin. Hesitation Marks osoittaa että Nine Inch Nailskin osaa vielä yllättää. Onneksi.

Kansitaiteesta vastasi Russel Mills, joka suunnitteli myös Downward Spiralin legendaariset kannet. Tuplavinyylipainoksessa on nähty paljon vaivaa, mukana on vihkonen ja levyläpyskät ovat molemmin puolin koristeltu ruumiinavaus-tyylisellä taiteella. Aika tiukkojan nuo läpyskät levyille ovat, pitäisi vaihtaa levyt pehmeämpiin pusseihin ennen kuin naarmuuntuvat. 

Pidän läpi levyn kuultavista Reznorin falsettiäänistä (jos sitä falsetiksi voi kutsua, en tiedä virallista määritelmää). Joka tapauksessa tällä levyllä ukko pääsee oikeasti laulamaan pelkän huutamisen/kuiskaamisen sijaan. Came Back Haunted on elinikäisellä kiinnityksellä oman salilistani kärkisijoilla. Jos et tiedä mitään Nine Inch Nailsista, taikka vihaat aiempaa tuotantoa, kuuntele tämä levy. Saatat yllättyä.