tiistai 8. huhtikuuta 2014

Don Henley: Building the Perfect Beast (1984)


"Boys of Summer"-kappaleen innostamana päätin kuunnella koko paketin. Eaglesista pidän (sen verran mitä nyt olen kuunnellut) ja etenkin Glenn Freyn soolojutut toimii. Sanottakoon nyt heti alkuun että Building the Perfect Beast on kestänyt huomattavasti heikommin ajan hammasta kuin aiemmin tänään arvostelemani Hall & Oatesin saman vuoden Big Bam Boom. Tuotanto on paikoitellen melko kliseisen kuuloista, mutta toisaalta minua se ei juurikaan haittaa, päinvastoin. Kasariäänet (etenkin ne kliseiset) on vaan niin kovia.

Albumista jää vähän puolikypsytetty maku. Avausraita Boys of Summer on levyn paras kappale, harmi ettei mikään muu raidoista nouse samalle tasolle. "A Month Of Sundays" on toinen levyn huippukohta. Näiden biisien väliin mahtuu täytettä, sekä hitit "Not Enough Love In The World" ja "All She Wants to Do Is Dance". Kahdeksas kappale "A Month Of Sundays" liukuu hienosti lauluun "Sunset Grill", joka myöskin on hittikipale. "A Month Of Sundays" poikkeaa levyn muusta materiaalista minimalistisella tyylillään. Tällaista, sekä Boys of Summerin kaltaista musaa kaipaisin lisää levylle. "Sunset Grillissä" on tyylikäs ja pitkä lopetus puhallinsoittimineen.

Nimikkoraita on myöskin ihan käyttökelpoinen kappale, muistuttaa ehkä vähän Genesiksen juttuja. "Drivin' With Your Eyes Closed" alkaa kovalla kitarariffillä. Asiaa! Levyhän on Henleyn toinen sooloalbumi. Se myi yli 3 miljoonaa kopiota ja teki hänestä tähden sooloartistina. Boys of Summerista mies voitti vielä kaiken lisäksi Grammyn. Kyllähän noilla meriiteillä kelpaa ukon elvistellä! Viimeinen kappale, "Land of the Living", edustaa musiikillisesti ehkä levyn korneinta kasariäänimaailmaa. Voin kuvitella laulun jonkin kliseisen, mutta nautittavan toimintaelokuvan lopputeksteihin.

 Nimikkoraita.
 
Kuten jo yllä kirjoitin, levy sisältää sekä täytettä että hittikamaa. Ei Building the Perfect Beast mikään 80-luvun paras levy ole, lähimainkaan. Kelpaa sitä silti kuunnella. Levy sisältää muutaman tarttuvan kipaleen noiden hittienkin lisäksi. Don Henleyn ääni on persoonallinen, mielipiteet jakava. Jos tykkäät hänen äänestään pystyt varmasti antamaan anteeksi myös levyn vanhentuneen äänimaailman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti