Sen lisäksi että tänään huomasin blogistani kadonneen huumorin aivan tyystin, huomasin myös että minä kirjoitan aiheista jotka eivät kiinnosta kiviäkään. Kulturellin blogin kuuluisa kai olla myös ajankohtainen saadakseen seuraajia. Minä olen jämähtänyt jonnekin sinne 80-luvulle. Sivistykäämme siis ja googlataan mikä musiikin saralla on juuri nyt suosituinta. Hakusanaksi "musiikki suosittu". Vanhoja radioiden soittolistoja, ei, lisää soittolistoja, ei, AVICII, mikäs se tämä on? "Maailman suosituin elektronisen musiikin artisti AVICII Summer Sound Festivalille!" seisoo NRJ:n uutisen otsikossa. Elektronista musiikkia, jes, tästähän minä diggaan. Kaverilla on muka jotain hittejäkin. Jaahas, kuunnellaanpa hemmon levy Spotifystä.
Levyn avaa yli seitsemänminuuttinen Wake Me Up. Pitkästyn kappaleeseen parin minuutin jälkeen. Nappaan vieressäni lojuvan kitaran ja alan rämpyttää G-sointua ja D:tä. Oikeastaan muuta en sitten osaakaan. Mitä hittoa, tämä rämpytyksenihän soi yksi yhteen biisin kanssa. Ei ihmekään, tarkistan ja Wake Me Upissa käytetään paria hassua sointua. Laulu jonka minäkin, täysin soittotaidoton pelle, osaisin säveltää. Hassuintahan tässä on se että Wake Me Up on näköjään aika iso hitti. Selvä...
You Make Me on aivan järkyttävän huono ysärityylinen autotunejumputus. Hey Brotherin olen jopa kuullutkin. Kappaleessa on sentään edes jonkinlainen melodia. Halpa teknotuotanto kuitenkin pilaa pohjalla olevan (keskinkertaisen) biisin. Seuraava, kiitos. Addicted To You lähtee käyntiin ihan kivalla kasarihenkisellä rumpukoneella. Toimii. Minuutin kohdalla jotain kuitenkin tapahtuu. Siisti rumpu katoaa ja tilalle tulee tylsä pianopimputus ja rasittava naisääni. Ei toimikaan. Seuraava, kiitos. Dear Boy alkaa (yllätys, yllätys) yksinkertaisella bassobeatilla. Sitten iskee se autotuneääni. Kiitos, riittää. Seuraava potilas. Liar Liar, paskaa heti ensisekunnista lähtien. Seuraava, kiitos.
Shame On Me. Jaahas, ärsyttävä naisääni palaa jälleen. Seuraava, kiitos. Lay Me Downissa laulaa se järkyttävä wannabe-Mercury Adam Lambert. Ei, ei, ei. Ei näin. Levyn lopettaa kappale nimeltään Hope There's Someone. Mitäpä tuosta muuta sanoisi kuin että tylsää. Ja tämä albumi on myynyt miljoonia? Mitä vittua? Summer Sound Festival on yksi maailman järkyttävimmistä tapahtumista. Listaan sen samaan sarjaan Stalinin tai Hitlerin hirmutekojen kanssa. Avicii (mikä ihme se on) näyttää homoseksuaaliselta ruotsalaiselta. No, eipä tämä mikään kauneuskilpailu ole. Ihmettelen vain miksi Ruotsista puskee vuodesta toiseen tällaista roskaa.
Arvosteluni taisi nyt mennä vähän reisille. Jos luet kirjoitukseni tänne saakka, olet luultavasti joko vihasta punaisena huutamassa Avicii on paras, turpa kiinni idiootti!, tai sitten naurat höpötyksilleni. Oli kyseessä kumpi reaktio tahansa, Avicii on huonoa musiikkia. Korviini sattuu jokaisella kerralla kun elektronisesta musiikista puhuttaessa mainitaan ensimmäisenä Aviciin kaltaisia "artisteja". Jean Michel Jarre on edelleenkin se kuningas, piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti