Damon Lindelof on ehkäpä mielikuvituksellisin käsikirjoittaja nykypäivän Hollywoodissa.
No... Ainakin yksi parhaista. Lindelof aloitti uransa kirjoittamalla jaksoja 2000-luvun alussa mm. sarjoihin Nash Bridges ja Crossing Jordan. Nash Bridgesissä Don Johnson ja Cheech Marin esittävät sanfranciscolaisia poliiseja, sarja pyöri vuosina 1996-2001. Kannattaa vilkaista, kyseessä on humoristinen toimintasarja lukuisilla hauskoilla cameorooleilla varustettuna. Lindelofin läpimurto tapahtui kuitenkin TV-sarjassa Lost (2004-2010).
Carlton Cusen kanssa Lindelof johti Lost-laivaa, sekä käsikirjoittajana että showrunnerina. Lost onnistui ilmiönä suututtamaan enemmän ihmisiä kuin Obaman vaalivoitto. Mikään muu televisiosarja ei ole ikinä ennen, tai jälkeen, onnistunut jakamaan mielipiteitä yhtä paljon kuin Lost. Sarjan päätyttyä jopa puolet uskollisimmista faneistakin käänsivät takkinsa ja hylkäsivät raamattunsa. Cuse ja Lindelof suunnittelivat jo ensimmäisen kauden aikana koko sarjan pääpiirteittän alusta loppuun. Tarkoituksena oli tehdä noin 6 tuotantokautta ja jokaisella kaudella avata mysteeriarkkua enemmän ja enemmän.
Lost oli sarjan puolijuoksussa yksi parhaiten tuottavista ilmiöistä. Tästä huolimatta Lindelof neuvotteli ABC:n kanssa Lostille päättymispäivän. Kuinka monta vuotta, kuinka monta jaksoa. Tämä oli täysin ennenkuulumatonta jenkkiläisessä showbisnesmaailmassa jossa lehmä lypsetään aina kuiviin. Cuse ja Lindelof saivat tahtonsa läpi ja sarjaa alettiin kirjoittamaan todella tiiviillä vauhdilla päätökseensä neloskaudesta alkaen. Kontrasti sarjan ensimmäisen ja vaikkapa viidennen kauden välillä on valtava. Se matka mikä on tultu survivor-tyyppisestä draamasta aikamatkustusta käsittelevään scifi-sarjaan on jotain käsittämättömän hienoa. Heitetään sekaan vielä viimeisen kauden fantasiaelementit ja kasassa on ehkäpä kaikkien aikojen parhaiten kerrottu tarina.
Eihän tosi-tv-tavikset ikinä ymmärtäneet Lostia. Ei heidän tarvitsekaan ymmärtää. Sarjan finaali jakoi mielipiteet todella jyrkästi. Jopa jyrkemmin kuin Sopranosin finaali. Tämä on kuitenkin tavallaan aika erikoista, koska tyydyttävämpää päätöstä sarjalle ei olisi voinut luoda. Lost eli täyden ympyrän ja päätös yhdisti kaikki tärkeimmät langanpätkät yhteen, sitoi lopun alkuun. Näinhän sen aina kuuluikin päättyä. Ei Lost täydellinen ole. Täydellistä ei ole olemassakaan. Matkan varrella jopa Lindelofkin teki huonoja päätöksiä, kirjoitti turhia hahmoja ja käänteitä. Annettakoot nämä pienet virheet kuitenkin anteeksi.
Myönnetään, kyllä minua siltikin vielä harmittaa alkuperäisen John Locken kauhea kohtalo. Ei kukaan ansaitse tulla kuristetuksi likaisessa motellihuoneessa ainoan ystävänsä toimesta. Oho, oliko se spoileri. Mutta toisaalta ilman tuota tapahtumaa emme olisi saaneet nähdä ns. Evil-Lockea. Ohos, taisin tehdä sen taas. Aika lopettaa Lost-pulinat.
Lindelof on kirjoittanut Lostin jälkeen mm. Cowboys & Aliens (2011) leffan kässäriä, Prometheuksen (2012), Star Trek Into Darknessia (2013) ja World War Z:taa (2013). Seuraava projekti näyttäisi olevan Brad Birdin ohjaama scifi-elokuva Tomorrowland, jonka on määrä tulla teattereihin vuonna 2015. Prometheus on edellämainituista elokuvista ainoa jossa Lindelofin taidot kirjoittajana pääsivät oikeuksiinsa, lopuissa värkkääjiä on ollut niin paljon ettei lopputuloksessa näy oikein kenenkään kädenjälkeä. Ja niin, onhan Lindelof myös kirjoittajataitojensa lisäksi aivan sikahauska tyyppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti