perjantai 4. huhtikuuta 2014

Pulinaa David Lynchistä

                             Heitä se tupakka pois! Heitä se pois!

David Lynch, 68 v. aloitti uransa valokuvaajana, maalarina sekä lyhytelokuvien värkkääjänä. Hänen ensimmäiset animaationsa 60-luvulta ovat jo melko sairaita. Six Men Getting Sick (Six Times) (1967) on vain yksi esimerkki hänen alkuvuosien töistä. 25-vuotiaana vuonna 1971 Lynch muutti vaimonsa ja lapsensa kanssa Los Angelesiin ja alkoi opiskella elokuvantekoa. Samaan aikaan hän aloitti työskentelyn ensimmäisen kokopitkän elokuvansa kanssa. Eraserheadin käsikirjoitus oli vain parikymmentäsivuinen. Elokuvaa kuvattiin mm. hylätyissä tehdasrakennuksissa.


Pian Lynch erosi ensimmäisestä vaimostaan, Eraserhead saatiin valmiiksi monen vuoden taistelun jälkeen vuonna 1976. Surrealistinen nollabudjetin kauhuelokuva jakoi kriitikoiden mielipiteet kahtia, mutta elokuva avasi Lynchille ovia kohti suurempaa menestystä. Stanley Kubrick, yksi Lynchin suurimmista ihailun kohteista, ylisti myöhemmin Eraserheadia kutsumalla tätä yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista. Minä en ole vieläkään katsonut kyseistä elokuvaa, koska vastustan waretusta ja DVD on liian hintava. Hirttäkää minut!


Elefanttimies (1980) teki Lynchistä mainstreamimman kuin koskaan. Elokuva sai jopa Oscar-ehdokkuuksia. Lontooseen 1800-luvulle sijoittuva mustavalkoinen elokuva John Merrickistä on ehdoton klassikko Citizen Kanen ja Vertigon kanssa. En ole nähnyt Citizen Kaneakaan. Lynch on aina onnistunut pitämään taiteellisen vapautensa täysin itsellään, Dunea (1984) lukuunottamatta. Lynchin ainoa ison budjetin leffa floppasi täysin. Hänellä ei ollut viimeistä leikkausoikeutta, eikä taiteellista vapautta. Elokuva oli virhe. Ennen Dyyniä, Elefanttimiehen jälkeen, George Lucas tarjosi Lynchille pestiä ohjata Imperiumin vastaisku. Lynch oman sanansa mukaisesti sai valtavaa päänsärkyä Lucasin esitellessä hänelle Wookieita. Mies siis kieltäytyi työstä.

Puku-ukkoja ja David Bowie. Mitä ihmettä!? Kuva Fire Walk With Me:n kuvauksista.

Miehen monipuolisesta urastaan huolimatta se yksi juttu mistä hänet tullaan aina muistamaan on Twin Peaks. Kakkosena Mulholland Drive (2001). Mulholland Drivessä on kieltämättä todella omintakeinen tunnelma. Alunperin tv-sarjaksi tarkoitettu pilottijakso muokattiin lisäkuvauksilla elokuvaksi, sarjan saadessa kieltävän vastauksen isoilta pomoilta. Ihmeen hyvin se elokuvana toimiikin. 2000-luvulla Lynch teki uuden aluevaltauksen internetissä. Hän päivitteli ahkerasti mm. legendaarisia säätiedotuksia nettisivuilleen:



Inland Empiren (2006), Lynchin (toistaiseksi) viimeisen pitkän elokuvan sisältö on ehkäpä koko miehen uran sekointa. Täytyykin katsoa tuo tasan kolmetuntinen eepos lähipäivinä uudelleen. Koko elokuva kuvattiin ilman käsikirjoitusta ja kamerana käytettiin digitaalista kotivideokameraa. Kokeellisuus on siis viety todellakin tappiinsa. Vuonna 2011 Lynch julkaisi sooloalbuminsa Crazy Clown Time:n. Täytyykin kirjoitella tarkempi arvostelu siitä myöhemmin. Viime vuonna ilmestyi miehen toinen levy The Big Dream. Molemmat levyt kannattaa kuunnella.


Lynch on tullut tunnetuksi taiteensa lisäksi aktiivisena transsendenttisen meditaation sanansaattajana. Hän on perustanut oman hyväntekeväisyyssäätiön, David Lynch Foundationin. Säätiö järjestää vuosittain mm. konsertteja. Esiintyjinä ja muutenkin säätiön toiminnassa mukana on ollut mm. seuraavia nimiä: Paul McCartney, Ringo Starr, Moby, Howard Stern ja Mike Love. Mistä transsendenttisessä meditaatiossa on kyse? En tiedä, mutta moni sitä tuntuu edelleenkin vuosikymmenien jälkeen ylistävän. Jos sinulta löytyy muutama tonni ylimääräistä, mene valtuutetun opettajan vetämälle kurssille ja kerro minulle mitä siellä tehdään.

Seitsemääkymppiä lähestyvä taiteilija näyttäisi paraikaa elävän luovaa huippuaan. Aika harvinaista, sanon minä. Ihmiset vaativat hänen palaavan vielä elokuvien pariin. Toiset vaativat paluuta Twin Peaksiin. En tiedä, minulle tärkeintä on se että heppu tekee sitä mitä lystää. Jos se on musiikkia, minähän kuuntelen, meinaan nuo kaksi viimeistä albumia on aikas sairaan hyviä. Lynch nyt joka tapauksessa on täysin korvaamaton persoona. Taiteeseen tulee jäämään suuri aukko hänen poistuessaan. Hei, unohdinpa mainita The Straight Storyn (1999). Lynchin paras elokuva, ja vielä kokoperheen sellainen! Lisäksi Angelo Badalamenti sävelsi elokuvaan aika hienot musat. Etsikää käsiinne jos ette ole jo katsoneet.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti