Dawn of the Dead on yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Dawn of the Planet of the Apes on vuoden 2014 paras elokuva. (Ainakin tässä vaiheessa kuluvaa vuotta).
Elokuvan juonta en ala sepustamaan, kuten en koskaan muutenkaan. Sen sijaan aloitetaan musiikeista. Michael Giacchinon säveltämä score on loistava. Olkoonkin että valtaosa porukasta mollaa leffan musiikkeja. Mies on hieno elokuvasäveltäjä. Hans Zimmerit ym. pellet jäävät verrattaessa jonnekin kauas kauas piiloon. The Bandin kappale The Weight soi hienossa kohtauksessa, muuten pop-musiikkia ei leffassa käytetä. Hyvin se toimii näinkin.
Näyttelijät ovat kerrassaan loistavia. Pisimmät korret vetävät Gary Oldman pienessä roolissaan, Toby Kebbell Kobana sekä tietysti Andy Serkis pääroolin Caesarina. Homma vaan toimii. Jason Clarke ns. ihmispääosassa ei taasen ole kovin kummoinen. Tietysti Malcolmin hahmokin on aika kehnosti kirjoitettu mikä edesauttaa asiaa. CGI-teknologia muutaman kuvan pientä poikkeusta lukuunottamatta toimii kuin rasvattu. Tehosteet eivät häviä Gravitylle tippaakaan, ja onhan Apinaleffan tehosteet hitusen verran haastavampiakin. Apinat vaan näyttävät niin siisteiltä, etenkin lähikuvissa. Onnistuneimmissa kuvissa on mahdotonta erottaa onko apina oikea vai pelkkää animaatiota. Niin hienosti ne on tehty. Uskokaa.
PG-13 elokuvaksi Dawn of the Apes on yllättävänkin verinen ja synkkä. Yksi fuck-sanakin kuullaan. Eli täysin lapsille suunnattu animaatiosepeilu leffa ei ole. Ohjaus on vallassaan kernaallisen mainiokasta. Kuvaajallakin on homma hienosti hallussa. Ei nähdä sitä surullisen kuuluisaa shaky-camia, vaan ihan oikeaa tyyliä. Parhaimpina ottoina mainittakoon vaikkapa elokuvan avaavat ja lopettavat lähikuvat Caesarin naamasta sekä pitkä otto jossa pääpahis Koba ajelee tankilla tykittäen konekiväärillä kaikkea mikä liikkuu. Dawn of the Apesi on monellakin tapaa samanlainen kuin Dawn of The Dead sompies, erityisesti rytmitys on hyvin samankaltainen molemmissa leffoissa.
Tykkään sitäpaitsi apinoista. Erityisesti simpansseista, gorilloista ja orangeista. Vaikka eihän ne taidakkaan olla edes apinoita (Ape, not monkey!). Tykkään myös tosi paljon hyvistä toimintaleffoista. Siksipä on siistiä nähdä simpanssi ratsastamassa hevosella samalla räiskien kahden konekiväärin voimin ihmisiä. Minusta on kuitenkin vähän surullista etteivät suomalaiset löytäneet tätä leffaa. Se putosi paikallisen teatterin ohjelmistosta jo parin viikon sisällä ensi-illastaan. Mahtaakohan pyöriä Finnkinollakaan enää kauaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti