Jaa, Flamingossa on näköjään ne painavat 3D-lasit vieläkin käytössä. Joutavaisivat roskiin. Ärsyttävää tökkiä niitä epämukavia härpäkkeitä takaisin päähän minuutin välein yli kahden tunnin ajan. Spider-Man kakkosessa on hienot tehosteet, erityismainintana sähköefektit, jotka näyttävät tosi siisteiltä. Mitään muuta positiivista elokuvasta onkin sitten vaikea löytää.
Ensimmäistä osaa en ole katsonut. Minua ei kiinnosta. Ja sanon tämän kaiken suurena Spider-Man fanina. Omistan edelleen usean vuosikymmenen ajalta alkuperäisiä sarjakuvia. Fanitan edelleen kymmenen vuoden takaista Sam Raimin Spider-Man-trilogiaa. Etenkin osia 1 ja 2, jotka ovat kaikkien aikojen parhaiden supersankarielokuvien joukossa. Uuden Spider-Man kakkosen suurin ongelma on (yllätys yllätys) käsikirjoitus. Elokuva on täynnä todella tyhmää lapsen logiikkaa. Tämä ei tietenkään haittaisi jos elokuva olisi tehty kieli poskella-asenteella, mutta ei, vaan elokuva yrittää olla vakava. Hahmojen motiivit ja toiminta on täysin naurettavaa. Elokuvan pääelementtinä toimintakohtausten ohella on Peter Parkerin ja Gwen Stacyn "rakkaustarina".
Elokuvan rakkaustarinassa on kaksi suurta ongelmaa. Ensimmäisenä se että Emma Stone ei osaa näytellä. Hän on yksi kehnoimmista naisnäyttelijöistä valkokankaalla vuosikymmeniin. Toinen, suurempi ongelma on se että käsikirjoittajilla ei selvästikään ole minkäänlaista käsitystä miten rakkaus toimii. Peter Parkerin ja Gwen Stacyn välillä ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Silti katsojan pitäisi uskoa että he ovat jonkin sortin rakastavaisia? Tämä kaikki aiheuttaa valtavan määrän tahattoman koomisia kohtauksia, joille on vaikea edes nauraa.
Elokuvan pääpahis, Jamie Foxxin esittämä Electro, on niin ikään erittäin kehnosti kirjoitettu hahmo. Alussa erittäin sympaattinen, tyypillinen koulukiusattu hahmo joutuu onnettomuuteen ja muuttuu Spider-Manille kostoa janoavaksi sähköhemmoksi. OK. Hahmo muuttuu sekunnissa hyväntahtoisesta koulukiusatusta psykopaatiksi murhaajaksi, ilman mitään selitystä. Onko tämän elokuvan ihan oikeasti kirjoittanut 7-vuotias lapsi?
Muita huomioitavia outouksia: Harry Osbornen ja Peter Parkerin homosuhde? Mitä vittua? Harry Osbornen hahmo noin niinkun muutenkin on todella koomisen epälooginen. Alun ja lopun täysin irralliset ja turhat lentokonekohtaukset. Todella typerät one-linerit, jotka tarjoillaan täysin vakavina. Mutta löytyy elokuvasta vielä pari pientä plussaakin. Ensimmäisenä Peterin huoneen seinällä oleva David Bowien Low-albumin kansikuva ja toisena Paul Giamattin muodonmuutos Rhinon rooliin. Tiesin Paul Giamattin olevan tässä elokuvassa ja odotin hänen ilmestymistään koko ajan. Tajuamatta että hän on mukana jo ensimmäisissä kohtauksissa. Loistava näyttelijä.
Kaikesta tästä mollaamisesta huolimatta Spider-Man 2 on ihan ok. Se on kertakäyttöviihdettä, ei enempää eikä vähempää. Milloin joku tekisi Spider-Man elokuvan, joka olisi uskollinen sarjakuville? Olen kyllästynyt näihin typeriin lastenversioihin. En suosittele tätä uudelleen lämmittelyä kellekään. Katsokaa Raimin trilogia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti