Kyseessä on Beach Boys-solistin julkaisematon sooloalbumi. Mieheltähän on virallisesti julkaistu vain yksi sooloalbumi, Looking Back With Love (1981). Tuon levyn kaameat kappaleet on kirjoittanut aivan muut henkilöt kuin Love itse. Vaikkei Mike Love olekaan mikään Wilson, on hän parhaimmillaan loistava laulunkirjoittaja. Mike Love Not War on itseasiassa aivan mahtava albumi. Koska levyä ei virallisesti ole julkaistu pystyy sen 14 raidasta jokainen väsäämään vieläpä itselleen mieluisen soittolistan. Minun listani on seuraavanlainen:
1. Unleash The Love
2. Cool Head, Warm Heart
3. Anything For You
4. Pisces Brothers
5. 10,000 Years Ago
6. Daybreak Over The Ocean
7. Too Cruel (feat. Christian Love)
8. I Don't Wanna Know (feat. Christian Love)
9. Love Foundation
Kyseessä on loistava kesälevy, eikä albumia kuunnellessa tule miettineeksikään että musiikin takana on tosiaan lähes seitsemänkymppinen lippiksellä kaljuaan peittävä parhaat päivänsä elänyt äijä. Omat suosikkini levyltä ovat yltä löytyvät Anything For You ja Pisces Brothers. Mainittakoon että jälkimmäinen kipale julkaistiin ihan virallisestikin tänä keväänä netissä ja Mike Love esittää sitä paraikaa Beach Boysinsa kanssa myös livenä. Laulu on omistettu edesmenneelle George Harrisonille. Lisäksi Daybreak Over The Ocean julkaistiin vuoden 2012 That's Why God Made The Radiolla, viimeisellä Beach Boys-levyllä.
Olisi hienoa nähdä Mike Love Not War:in saavan oikean julkaisunkin jokin kaunis päivä. Kyseessä ei ole mikään Sibeliuksen kadonnut sinfonia, vaan laadukas hyvälle mielelle saava helposti lähestyttävä pop-albumi. Suosittelen!
Olenpa tänään ovelalla päällä, sillä valitsin kansikuvan paikalle, en kansikuvaa, vaan kuvan kansikuvan kuvaamisesta. Kaikkihan tuon Abbey Roadin kannen on nähnyt, en jaksa sitä tähän taas läväyttää. Voisin kyllä heittää tähän oman poseeraukseni samaisen suojatien luona, mutta enpä taida sittenkään. Let It Be (1970) äänitettiin ennen Abbey Roadia. Beatles fanit väittelevät yhä tänäkin päivänä siitä, kumpi nyt oikeastaan onkaan se viimeinen albumi. Minun laskuoppini mukaan luku 70 tulee luvun 69 jälkeen.
Abbey Roadhan on tie Lontoossa, jonka varrella sijaitsee maailmankuulu Abbey Roadin äänitysstudio, jossa tämäkin Beatles-levy on äänitetty. Juice Leskinenkin äänitteli samaisella studiolla Grand Slam levynsä Sivilisaatio (1982) ja taisi jokunen Lontoossa äänitetty kappale päätyä myöskin hänen seuraavalle levylleen Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten, lyhyt oppimäärä (1983). Sivilisaation rokkaava Roomalaiset portaat on muuten pakollinen kuunneltava jokaiselle. Jaa, alkaako rönsyillä, asiaan. The Beatles on maailman yliarvostetuin bändi. Abbey Road on The Beatlesin toiseksi paras albumi. Let It Be on paras ja kolmanneksi paras on Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band(1967).
Levyn avausraita Come Together koukutti meikäläisen alunperin Beatlesin tuotantoon. En koskaan ollut pitänyt heidän All You Need Is Love-tyyppisistä rallatuksista. Edelleenkään en ole kovin kiintynyt mihinkään Revolveria (1966) aikaisemmin julkaistuun materiaaliin. Revolverikin on hieman puolikypsytetty paketti. Come Togetheristä löytyy jotain tosi coolia. Kertosäkeistön kitarasoundi on yksi kovimmista jutuista ikinä. Lyriikat ovat suorastaan parhautta. Tästä Beatlesistä minä pidän!
Something on ihan kiva. Maxwell's Silver Hammer on myöskin ihan kiva. Oh! Darling on klassikko ja Octopus's Garden on erinomainen kappale Ringolta. Levyn ekan puoliskon paras kipale on I Want You (She's So Heavy). Laulu on Lennonin kirjoittama, Yoko Onolle omistettu lähes kahdeksanminuuttinen synkkiin äänimaisemiin ja kitarariffiin pohjautuva hieman raskaamman puoleinen luritus. Nerointa kappaleessa on sen loppuminen täysin seinään. CD:ltä tai koneelta kuunnellessa tämä saa aikaan erittäin hienon hetken, sillä B-puolen aloittaa Harrisonin Here Come's The Sun heleine kitaroineen. Kontrasti näiden kahden kappaleen välillä on valtava. Here Come's The Sun on hieno kappale, mutta en voi olla Suomessa ainoa jonka mielestä biisin on pilannut Jiri Nikkisen coveri Elekieltä. Aina nuo kauheat suomenkieliset sanat iskevät tajuntaan kun kuulen intron. Huoh.
B-puoli on kultaa. Because aloittaa koko levyn loppuun asti ulottuvan suite-tyyppisen medleyn. Tämän paremmaksi Beatles (tai yhtään mikään muukaan) ei muutu. En lähde erittelemään näitä kappaleita sen kummemmin, ne toimivat vain kokonaisuudessaan albumilla. Mutta mainittakoon suosikeikseni ainakin You Never Give Me Your Money, Carry That Weight ja The End. Unohtamatta tietenkään levyn lopettavaa Her Majestya.
"OH YEAH! ALL RIGHT! Are you going to be in my dreams
Tonight?"
Abbey Road on ehdottoman kova luu. Se täytyy kuunnella ajatuksella ja useampaan kertaan. Kesti pitkään että se aukesi minulle kokonaisuudessaan. Varsinkin tuo B-puoli on hitaasti kypsyvä. Harmi että bändi hajosi tämän levyn äänitysten jälkeen. Heidän tuotanto muuttui vuosi vuodelta paremmaksi, ken tietää mitä he olisivat vielä yhdessä pystyneet luomaan. Joo, onhan heillä kaikilla soolotuotantonsa ja Paulilla Siivet. Kokonaisuus on silti aina osiaan parempi, vai miten se sanonta menikään.
