Joulupäivitytys

Joulu on taas joulu on taas, lattiat täynnä karvaa. Joulu on taas joulu on taas, Arttu Wiskari suosittu on vaan. Siis oikeasti, ihan tosi! Edellistä Sirpaleet-levyn arviotani on katsottu pian jo sata kertaa. Hienoa! Harmi sinänsä, että tuo teksti on aivan ala-arvoisen huono. Mutta klikkaajia, niitä on kyllä kiva saada välillä tähänkin rotankoloon. Itseasiassa nyt kun olen kuullut pari kertaa sitä discossa suudeltiin-kappaletta, niin sanottakoot että jos siitä napattaisiin vokaalit kokonaan pois, niin jäljelle jäisi ihan kelpo raita. No joo. Lopetetaan tämä mielistely tähän paikkaan.

Arttu Wiskari: Sirpaleet (2014)

Kolmas kerta toden sanoo. Vanha sanonta pätee jälleen. Tällä kertaa Remu avaa levyn. Siis niinku ok. Olen oikeasti sanaton. Sirpaleet on aivan karseaa paskaa. En keksi keksimälläkään tästä levystä mitään positiivista. Wiskari kuulostaa aivan järkyttävän huonolta. Ääni on kuin honottavalla sammakolla. Sanoitukset ovat uskomattoman huonoja, ja noh... järkyttäviä. Musiikillisesti levy yrittää olla jonkintason junttidiskoa. Olisi niin mukavaa kirjoittaa kunnollinen arvostelu, mutta tämä albumi on niin järkyttävän luokaton, että sellaisen kirjoittaminen on mahdotonta. Minun Wiskari-vitsinikin ovat jo kuluneet edellisissä arvosteluissani.

Rukoilen että jokin kaunis päivä jokainen kopio tästä albumista poltetaan suuren suuressa roviossa. Tämä tekele on häpeäpilkku suomalaisen musiikin historiassa.