Mitäpä tästä sen enempään löpisemään. Kappaleen lead-vocalit jakaa Brian ja Mike. Taustavokaalit ovat ehkäpä musiikkihistorian hienoimmat. Kyseinen laulu oli yksi ensimmäisistä jotka saivat minut henkilökohtaisesti koukuttumaan orkesterin musiikista. Suosikkivetoni ja kokemukseni kappaleesta oli liveveto vuonna 2012. Kappale räjähti yllättäen käyntiin Sloop John B:n keskeltä. Se oli hienoa se!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 50 parasta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 50 parasta. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 13. elokuuta 2014
50 parasta Beach Boys-raitaa: OSA 9 - Wouldn't It Be Nice
Sarjassamme kaikkien aikojen parhaat kappaleet, anteeksi, korjaan, 50 parasta Beach Boys-kappaletta, on ollut pitkä tauko. Syystä että laatimani viidenkympin lista on kannettavallani, enkä ole jaksanut käynnistää tuota konetta ja kopioida listaa sieltä. Voitanee kuitenkin olettaa että tämä kyseinen kappale sieltä löytyy.
Mitäpä tästä sen enempään löpisemään. Kappaleen lead-vocalit jakaa Brian ja Mike. Taustavokaalit ovat ehkäpä musiikkihistorian hienoimmat. Kyseinen laulu oli yksi ensimmäisistä jotka saivat minut henkilökohtaisesti koukuttumaan orkesterin musiikista. Suosikkivetoni ja kokemukseni kappaleesta oli liveveto vuonna 2012. Kappale räjähti yllättäen käyntiin Sloop John B:n keskeltä. Se oli hienoa se!
Mitäpä tästä sen enempään löpisemään. Kappaleen lead-vocalit jakaa Brian ja Mike. Taustavokaalit ovat ehkäpä musiikkihistorian hienoimmat. Kyseinen laulu oli yksi ensimmäisistä jotka saivat minut henkilökohtaisesti koukuttumaan orkesterin musiikista. Suosikkivetoni ja kokemukseni kappaleesta oli liveveto vuonna 2012. Kappale räjähti yllättäen käyntiin Sloop John B:n keskeltä. Se oli hienoa se!
Tunnisteet:
50 parasta,
Beach Boys,
Brian Wilson,
mike love,
musiikki
lauantai 17. toukokuuta 2014
50 parasta Beach Boys-raitaa: OSA 8 - Baby Blue
Baby Bluen kirjoittivat Dennis Wilson, hänen ystävänsä Gregg Jakobson ja Dennisin silloinen vaimo Karen Lamm. Kappale äänitettiin alunperin Wilsonin toista sooloalbumia varten, mutta julkaistiin Beach Boys L.A.-albumilla vuonna 1979. Samalta albumilta löytyy toinenkin hieno Dennisin raita, Love Surrounds Me, mutta Baby Blue vie näistä kahdesta voiton. Kappale alkaa Carl Wilsonin herkällä äänellä ja minuutin kohdalla vuoronsa saa Dennis kuluneen karhean äänensä kanssa. Kyseessä on yksi koko populaarimusiikin historian koskettavimmista hetkistä. "Late at nigh when the whole world's sleeping...I dream of you"
Baby Blue julkaistiin Here Comes The Night, Beach Boysin ainoan discolaulun B-puolena. Se ansaitsee paikkansa minun mahtavalla TOP-50 listalla ehkäpä enemmän kuin mikään muu laulu.
Tunnisteet:
50 parasta,
Baby Blue,
Beach Boys,
Carl Wilson,
Dennis Wilson,
L.A. Album,
musiikki,
pop,
rock
tiistai 13. toukokuuta 2014
50 parasta Beach Boys-raitaa: OSA 7 - Country Air
Brian Wilson/Mike Love kombinaation parhautta edustava Country Air on peräisin vuoden 1967 Wild Honey-albumilta. Kappale edustaa Wild Honeyn omintakeista, minimalistisen karsittua tuotantotyyliä. Country Air on täysin omanlaisensa teos, et löydä vastaavaa mistään. Kuuntele ja nauti.
"Get a breath of that country air
Breathe the beauty of it everywhere
Get a look at that clear blue sky"
Breathe the beauty of it everywhere
Get a look at that clear blue sky"
Tunnisteet:
50 parasta,
60-luku,
Beach Boys,
Brian Wilson,
Country Air,
mike love,
musiikki,
pop,
rock,
Wild Honey
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
50 parasta Beach Boys-raitaa: OSA 6 - Lonely Sea
Lonely Sea on harvinainen Beach Boysin alkuvuosien tuntematon helmi. Gary Usher sävelsi kappaleen, eikä Brian Wilson, vaikka näin useimmiten luullaankin. Brian laulaa päävokaalin sekä vastasi sanoituspuolesta. Kappale löytyy vuoden -63 Surfin' USA levyltä. Lisäksi kyseessä on yksi ensimmäisistä Brianin hitaista balladeista Surfer Girlin ohella. Hienoa kamaa!
The lonely sea, the lonely sea
It never stops for you or me
It moves along from day to day
It never stops for you or me
It moves along from day to day
That's why my love
That's why my love
You'll never stay
You'll never stay
That's why my love
You'll never stay
You'll never stay
This pain in my heart
These tears in my eyes
Please tell the truth
You're like the lonely sea, sea
Lonely sea
(Lonely sea, lonely sea)
These tears in my eyes
Please tell the truth
You're like the lonely sea, sea
Lonely sea
(Lonely sea, lonely sea)
Tunnisteet:
50 parasta,
60-luku,
arvostelu,
Beach Boys,
Brian Wilson,
Lonely Sea,
musiikki,
pop,
rock,
Surfin' U.S.A.
maanantai 5. toukokuuta 2014
50 parasta Beach Boys-raitaa: OSA 5 - Somewhere Near Japan
Tämä kappalevalinta yllätti jopa itsenikin. Se on peräisin kehnohkolta Still Cruisin' (1989)-albumilta. John Philips sai alkuperäisen idean ja kirjoitti siitä kappaleen. Philipsin narkomaanitytär soitti häämatkaltaan isälleen pyytäen häntä lähettämään joko rahaa tai huumeita, sillä molemmat oli loppu. Kun Phillips kysyi tyttärensä olinpaikkaa, vastasi hän: "I'm somewhere near Japan". Jotain reittiä kappale päätyi lopulta Terry Melcherin, Mike Loven ja Bruce Johnstonin käsiin, jotka sitten muokkasivat biisistä kyseisen Beach Boys-version. John Philipsin oma versio on melko heikko, mutta Beach Boys-biisinä laulu toimii erinomaisesti. Kyseessä on yksi bändin hienoimmista 80-luvun tekeleistä.
Jokainen jäsen Brian Wilsonia lukuunottamatta saa laulun aikana omat rivinsä laulettavakseen. Erityiset ylistykset Carl Wilsonille hienosta laulusuorituksesta ja Alan Jardinelle riveistä: "And now she's driftin' on some Chinese junk / Her world is spinning and her hope has sunk / So I close my eyes and somewhere near Japan". Kaverit osaa tosiaan laulaa. Laulun mahtavasta kitaratyöskentelystä vastaa tuntematon studiomuusikko nimeltään Craig Trippand Fall. Somewhere Near Japan on todella tuntematon ja unohdettu helmi. Se tosin julkaistaan aikanaan singlenä sekä siihen tuotettiin jopa musiikkivideo, joka löytyy alta.
Tunnisteet:
50 parasta,
80-luku,
arvostelu,
Beach Boys,
Brian Wilson,
Bruce Johnston,
Carl Wilson,
mike love,
musiikki,
rock,
Somewhere Near Japan,
Still Cruisin'
lauantai 3. toukokuuta 2014
50 parasta Beach Boys-raitaa: OSA 4 - Little Bird
Little Bird on bändin rumpalin Dennis Wilsonin ensimmäinen sävellystyö. Ja wau kuinka upea se onkaan. Mies kasvoi nopeasti vain muutamassa vuodessa kehnohkosta, mutta tunteella vetävästä rumpalista todella loistavaksi pianonsoittajaksi ja säveltäjäksi. Hän opetteli "salaa" itsekseen kitaran sekä pianonsoiton alkeita Brianin toimiessa bändin johtajana ja pääasiallisena lauluntekijänä. Kun Brianin huippu ja aika bändin johtajana alkoi olla ohitse 60-luvun loppupuoliskolla epäonnistuneen Smile-projektin jälkeen, astui Dennis parrasvaloon.
Dennis kirjoitti valtaosan Beach Boysin laadukkaamman pään 70-luvun materiaalista. Little Bird on peräisin mahtavalta, kepeältä Friends-albumilta, vuodelta 1968. Vaikkei Dennis koskaan päässytkään pois isoveljensä varjosta, eikä hänen musiikkia aikanaan arvostettu, on hän nykypäivään tultaessa saavuttanut ansaitsemansa rock-ikonin maineen.
Psykedeelinen Little Bird aloitti rumpalin hienon uran lauluntekijänä, jonka taiteellinen laatu ei koskaan notkahtanut alaspäin. Dennis Wilson ei kirjoittanut yhtäkään huonoa laulua viisitoistavuotisen säveltäjäuransa aikana. Hän hukkui vuonna -83, vain 39-vuotiaan.
Tunnisteet:
50 parasta,
60-luku,
arvostelu,
Beach Boys,
Brian Wilson,
Dennis Wilson,
Little Bird,
musa,
musiikki,
pop,
rock
perjantai 2. toukokuuta 2014
50 parasta Beach Boys-raitaa: OSA 3 - God Only Knows
God Only Knows on jopa kliseeksi muodostunut klassikko. Se oli ensimmäinen pop-kappale jonka nimi sisälsi God-sanan. Irrotettuna Pet Sounds-albumilta God Only Knows julkaistiin Wouldn't It Be Nice-singlen b-puolena kesällä -66. Sanojen takana oleva Tony Asher kommentoi kirjassa I Just Wasn't Made for These Times: Brian Wilson and the Making of Pet Sounds (Charles L. Granata. Published by Unanimous Ltd, 2003) kappaletta seuraavanlaisesti:
This is the one [song] that I thought would be a hit record because it was so incredibly beautiful. I was concerned that maybe the lyrics weren't up to the same level as the music; how many love songs start off with the line, 'I may not always love you'? I liked that twist, and fought to start the song that way. Working with Brian, I didn't have a whole lot of fighting to do, but I was certainly willing to fight to the end for that. [...] 'God Only Knows' is, to me, one of the great songs of our time. I mean the great songs. Not because I wrote the lyrics, but because it is an amazing piece of music that we were able to write a very compelling lyric to. It's the simplicity—the inference that 'I am who I am because of you'—that makes it very personal and tender.
Kappaleen lead-vocalin laulaa Carl Wilson. Taustat laulavat Brian Wilson sekä Bruce Johnston. Brian äänitti kuitenkin ensimmäisenä pelkän oman laulunsa instrumentaaliraidan päälle. Tuo Brianin veto julkaistiin vasta myöhemmin erikoisjulkaisulla ja löytyy alta linkin takaa.
Tunnisteet:
50 parasta,
60-luku,
arvostelu,
Beach Boys,
Brian Wilson,
Bruce Johnston,
Carl Wilson,
God Only Knows,
musiikki,
Pet Sounds,
pop,
rock,
Tony Asher
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
50 parasta Beach Boys-raitaa: OSA 2 - Long Promised Road
Long Promised Road lukeutuu Carl Wilsonin hienoimpiin hetkiin. Kappale on hänen käsialaansa, tosin sanoista vastasi bändin silloinen manageri Jack Reiley. Biisi julkaistiin singlenä vuonna -71 kaksi kertaa. Se ei noussut listalle ensimmäisellä yrittämällä - mikä rikos. Toisella kertaa kakkospuolenaan saman Sur's Up-albumin 'Til I Die, se nousi sijalle 89. Voimakas kertosäe ja rauhalliset säkeistöt tekevät laulusta hyvin omintakeisen ja voimakaskontrastisen. Mikä tekee biisistä erityisen on se että Long Promised Road on Carl Wilsonin ensimmäinen sävellystyö. Eikä siinä vielä kaikki, hän myös soittaa raidalla kaikki instrumentit ja laulaa kaikki lauluosuudet.
"I'd love to see you
I'd love to see you
I'd love to see you..."
Tunnisteet:
50 parasta,
70-luku,
arvostelu,
Beach Boys,
Carl Wilson,
Long Promised Road,
musa,
musiikki,
pop,
rock
tiistai 29. huhtikuuta 2014
50 parasta Beach Boys-raitaa: OSA 1 - Heroes and Villains
Sain nerokkaan ajatuksen. Listaan 50 suosikkikappalettani kyseiseltä bändiltä ja vuorotellen kirjoitan jokaisesta jotakin. Kappaleet eivät ole minkäänlaisessa erityisessä järjestyksessä. Aloittakaamme siis!
Heroes and Villainsin pitkä Smile Sessions-versio musavideon kera.
Heroes and Villains on yksi mielenkiintoisimmista kappaleista ikinä. Siitä ei ole olemassa vain yhtä oikeaa versiota. Esimerkiksi vuoden -67 singlejulkaisu eroaa suuresti yllä olevasta pidemmästä versiosta. H & V seurasi Good Vibrations-jättihittiä. Se kipusi Billboard-listalla sijalle 12. Kuulostaa hyvältä, mutta kyseessä oli epäonnistuminen. Good Vibrations oli ykkönen. Brian Wilson laittoi kaikkensa Heroes & Villainsiin, odotukset olivat liiankin korkeat. Kun single ei noussutkaan ykköseksi koki Brian epäonnistuneensa. Biisin oli tarkoitus pyyhkiä kokonaan pois vanha surffi/auto imago ja tehdä Beach Boysista yhtä arvostettu bändi mitä Beatles oli. Smiley Smile-albumi julkaistiin vuonna 1967 sisältäen sekä Good Vibrationsin että Heroes & Villainsin. Albumi ei myynyt.
Heroes & Villains koostuu useista erilaisista lyhyistä osuuksista. Kappaleen Brian Wilson sävelsi olohuoneessaan sijainneessa hiekkalaatikossa. Sanat kirjoitti Van Dyke Parks. Laulua äänitettiin useissa eri studioissa, useiden kuukausien ajan. Esitetyt liveversiot eroavat toisistaan hyvinkin paljon. Oikeastaan H & V ei ole koskaan valmis, se elää yhä fanien mixatessa nauhoja uudestaan ja järkätessä eri osioiden paikkoja biisin sisällä uusiin järjestyksiin. Kukaan ei ole vieläkään keksinyt mistä kappale kertoo, mutta veikkaisin sen liittyvän jotenkin villiin länteen ja sankareihin ja vihollisiin...
Heroes & Villainsin singleversio.
Heroes and Villainsin pitkä Smile Sessions-versio musavideon kera.
Heroes and Villains on yksi mielenkiintoisimmista kappaleista ikinä. Siitä ei ole olemassa vain yhtä oikeaa versiota. Esimerkiksi vuoden -67 singlejulkaisu eroaa suuresti yllä olevasta pidemmästä versiosta. H & V seurasi Good Vibrations-jättihittiä. Se kipusi Billboard-listalla sijalle 12. Kuulostaa hyvältä, mutta kyseessä oli epäonnistuminen. Good Vibrations oli ykkönen. Brian Wilson laittoi kaikkensa Heroes & Villainsiin, odotukset olivat liiankin korkeat. Kun single ei noussutkaan ykköseksi koki Brian epäonnistuneensa. Biisin oli tarkoitus pyyhkiä kokonaan pois vanha surffi/auto imago ja tehdä Beach Boysista yhtä arvostettu bändi mitä Beatles oli. Smiley Smile-albumi julkaistiin vuonna 1967 sisältäen sekä Good Vibrationsin että Heroes & Villainsin. Albumi ei myynyt.
Heroes & Villains koostuu useista erilaisista lyhyistä osuuksista. Kappaleen Brian Wilson sävelsi olohuoneessaan sijainneessa hiekkalaatikossa. Sanat kirjoitti Van Dyke Parks. Laulua äänitettiin useissa eri studioissa, useiden kuukausien ajan. Esitetyt liveversiot eroavat toisistaan hyvinkin paljon. Oikeastaan H & V ei ole koskaan valmis, se elää yhä fanien mixatessa nauhoja uudestaan ja järkätessä eri osioiden paikkoja biisin sisällä uusiin järjestyksiin. Kukaan ei ole vieläkään keksinyt mistä kappale kertoo, mutta veikkaisin sen liittyvän jotenkin villiin länteen ja sankareihin ja vihollisiin...
Tunnisteet:
50 parasta,
60-luku,
arvostelu,
Beach Boys,
Heroes & Villains,
musa,
musiikki,
pop,
rock,
the beatles
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)