Breaking Bad osa 2

              Hups siis Breaking Bad eikä Jessica Alba. Pahoitteluni.

                Noniin.



Sarja on vienyt kaiken vapaa-aikani, enkä ole ehtinyt päivittää blogia. Sain muutama päivä sitten vihdoin viimeisteltyä viimeisen kauden ja olen erittäin tyytyväinen näkemääni. Väitän että Breaking Bad parani jakso jaksolta, tai ainakin melkein. Vitoskausi oli ehkäpä sarjan paras. Tai neloskausi. Jompikumpi kuitenkin. Walter Whiten hahmo on kirjoitettu erittäin hienosti. Samaan aikaan toivoisi hänelle onnellista loppua ja toisaalta haluaisi hänen kuolevan erittäin väkivaltaisesti. Jesse Pinkman on taas (jopa hieman yllättäen) sarjan "hyvämoraalisin" henkilö. Lukuisista töppäyksistään huolimatta kyseessä on sympaattinen hahmo, joka ei tahtoisi pahaa kellekään. Toisin kuin White, jota ei voisi vähempää kiinnostaa kuinka monta ihmistä hänen tekonsa tappavat, kunhan vain hänen perheensä ei joudu kärsimään.

Lopulta sarja kertoo aika simppelin tarinan. Mikä tekee siitä niin loistavan? Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani kehno ohjaus ja kuvaus paranevat huomattavasti sarjan jälkimmäisillä kausilla. Etenkin viimeinen kausi on täynnä aivan loistavia kohtauksia ja kuvia. Typerät hiphop-kokkausmontaasit on suosiolla jätetty pois. Kaikki sarjan näyttelijät osaavat hommansa erittäin mallikkaasti. Bryan Cranstonia ei varmaankaan tarvitse erikseen kehua. Dean Norris on mielestäni aina ollut hyvä näyttelijä, tosin hän on aina esiintynyt vain pienissä sivuosissa. On siis kiva nähdä hänet vihdoinkin hieman suuremmassa roolissa Hank Schraderina. Aaron Paul taitaa loistavasti sekä komiikan että draaman.

Sarjan loppu on erittäin tyydyttävä. Mitään ei jätetä auki, mutta tämä ei silti tarkoita että asioita syötettäisiin katsojalle tarjottimella. Päinvastoin. Finaali jättää paljon katsojan oman mielikuvituksen varaan. Jokainen hahmo saa ansaitsemansa hyvästit, ilman juustoa (tai vaihtoehtoisesti sokeria). Koukuttava. Jännittävä. Ajatuksia herättävä. Näillä sanoilla kuvailisin Breaking Badia. Koskettava? -Ei niinkään. Mikään itkuohjelma Breaking Bad ei ole. En muistaakseni kertaakaan liikuttunut millään lailla koko sarjan aikana. Ja minä liikutun jopa koiranruokamainoksista.

Breaking Bad on kiva pieni sarja. Sellainen minkä ehdottomasti haluaa omistaa hyllyssään. Se ei ole mitään eeppistä X-Files taikka Lost-tyyliin, eikä se ole mystinen kuten Twin Peaks, eikä se myöskään ole täynnä toimintaa kuten 24 tai Prison Break. Breaking Bad on ns. inhimillisempi versio Brian De Palman Scarfacesta. Harvoin tulee vastaan näin tasalaatuisen loistokasta tv-sarjaa. Hyvin harvoin.

Pulp Fictionin jatko-osa Kapteeni Amerikka 2

                                          Nick Fury nuorena, ennen silmäoperaatiota.

Pulp Fiction, Samuel L. Jacksonin hittiparaati. Yksi hauskimmista elokuvista ikinä. Quentin Tarantinolla onnisti käsikirjoituksen kanssa aivan valtavasti. Elokuva osui juuri oikeaan aikaan ja saavutti välittömästi klassikon aseman. Django Unchained on vähintään yhtä hyvä elokuva kuin Pulp Fiction, mutta onhan asia niin että ei spegettiwestern-, saatika kungfu-elokuvien kunnianosoituksilla uransa aloittava ohjaaja olisi menestynyt yhtään missään. Ilman Pulp Fictionin mainetta mikään Tarantinon myöhemmistä elokuvista ei olisi ikinä nähnyt päivänvaloa.

Kävin katsomassa alkuviikosta Captain America: Return of the First Avengerin. Vai oliko se Captain Amerika: Winter Soldier, ota tuosta nyt selvää. Vihaan 3D:tä, joten kävin katsomassa elokuvan Kinopalatsissa. Siellä sentään näytetään vielä 2D:nä nämä toimintapläjäykset. Otin evääksi 5,5 litran pippurirengaslaatikon ja maustoin nämä rinkulat reilulla grillimausteella. Päälle ripottelin hitusen verran voimaustetta, kyllä, voin makuista maustetta. Juomaksi tietysti litran Pepsi Max. Jäät oli loppu.

Itse suurena Marvel fanina pystyn katsomaan lähes minkä tahansa Marvel-universumiin sijoittuvan elokuvan kivutta. Osasta jopa saan fanipoikana suurta nautintoa. Uudet Spider-Manit olen kiertänyt kilometrin päästä. Andrew Garfield näyttää aivan liian ärsyttävältä. Mutta takaisin Kapteeni Amerikkaan. En pitänyt muutaman vuoden takaisesta ensimmäisestä osasta. Se vain oli jotenkin tylsä. En muista siitä enää juuri mitään joten en uppoudu siihen. Tämä jatko-osa, joka on samalla myös Avengers-elokuvan jatko-osa, oli vastakohtaisesti aivan mahtava!

Chris Evansista olen aina pitänyt. Aliarvostettu näyttelijä. Scarlett Johansson on yksi taitavimmista Hollywoodin naisnäyttelijöistä. Anthony Mackie, joka tässä elokuvassa esittää Haukkaa, oli tuttu minulle viime vuoden loistavasta Pain & Gainista. Robert Redford teki perusvarman suorituksen pääpahiksena. Kaikista suurin leukojenloksauttaja oli kuitenkin Samuel L. Jackson, joka ensimmäistä kertaa pääsi kunnolla loistamaan Nick Furyna. Alkupuoliskolla tapahtuva takaa-ajokohtaus on yksi hienoimmista toimintakohtauksista vuosiin. SPOILERI: Ei, Nick Fury ei kuole elokuvassa, vaikka hän yhdessä vaiheessa kuoleekin. Sekavaa? SPOILERI PÄÄTTYY.

Pulp Fictionilla ja Kapteeni Amerikan jatko-osalla ei tietenkään ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kapteeni Amerikka on kylläkin "täynnä" viittauksia Pulp Fictioniin. Elokuvan lopussa nähdään yksi todella cool Samuel L. Jackson hetki, jonka takia yksinään kannattaa elokuva katsoa. Kapteeni Amerikkaa katsoessa paikoitellen unohtaa katsovansa lapsille suunnattua supersankarielokuvaa. Ehkä siksi, ettei elokuva ensisijaisesti ole sellainen. Elokuva muistutti minua hyvin paljon Salaisista kansioista, X-Filesista. Toimintaa on hillitysti. Suuremmassa osassa ovat salaliitot ja agenttitouhut vempaimineen. Mission Impossible-faneille Captain America: Winter Soldier on myöskin herkkua.

Suosittelen katsomaan elokuvan aivot narikkaan asenteella, avoimin mielin ja pikkusuolaisen kanssa. Unohtamatta sitä Pepsiä (Coca-colaa, jos sitä Finnkinolta saisi). Käsikirjoitus on ennalta-arvattava. Osa jutuista ja käänteistä on kliseisiä. Kamera heiluu. Siinä elokuvan suurimmat miinukset. Jos hyväksyt nämä seikat, on Captain America 2 loistavaa viihdettä. Ei ollenkaan hassumpi tapa käyttää kaksituntinen elämästä.

Seuraavaksi odottelenkin valtavalla innolla Jalmari Helanderin Suomeen sijoittuvaa Big Gamea, jossa Samuel L. Jackson esittää Amerikan presidenttiä. Panokset kovenee!