Wolf Creek 2 (2013)

John Jarrat Mick Taylorina.

Wolf Creek 2 on komedia - tahaton vai tahallinen, aivan sama. Elokuvassa on yksi loistava kohtaus, loput ovat joko tylsiä tai hauskoja. Tämä yksi pitkä kohtaus löytyy elokuvan loppupuolelta. Kohtauksessa mies on vankina Taylorin kidutuskammiossa ja heidän välillään käydään pitkä ja jännittävä kisailu, minkä panoksena on vähintäänkin köysissä olevan miehen sormet. Wolf Creek 2 on täynnä todella erikoista logiikkaa. Uhreiksi joutuvat retkeilijät ovat ykkösosan tyyppejäkin tyhmempiä. Kannattaako juosta erämaan keskellä sitä ainoaa pikkuista hiekkatietä kun sadistinen murhaaja ajaa kymmenen metrin päässä isolla maasturillaan, aikomuksenaan tappaa sinut? Eikö tule mieleen hypätä sivuun puiden sekaan?

John Jarrat on hysteerisen hauska. Parhaimpina vetoina mainittakoon aloituskohtaus, jossa poliisikonstaapelin pää irtoaa yhdestä kiväärin luodista sekä kohtaus jossa kengurut valtaavat moottoritien. "Welcome to Australia, cocksuckers!". Wolf Creek 2 ei ole kauhua. Se ei onnistu pelottamaan, ja jännitystäkin se osaa luoda vain yhdessä kohtauksessa. Kyseessä ei siltikään ole tylsä elokuva. Koomisia heittoja, loistavaa näyttelyä (John Jarrat) ja upeita kuvia leffasta kyllä löytyy. Silti se on roskaa.

Pussikaljaelokuva (2011)

Olen nyt näköjään oudon rutinoitunut kirjoittelemaan vanhoista elokuvista. Pussikaljaelokuva meni ilmestyessään minulta täysin ohi, joten päätinpä sen nyt lopulta katsastaa. Romaania en ole lukenut, mutta veikkaisin että dialogi on melko suoraan käännetty sieltä elokuvaan, meinaan sen verran tökeröltä se paikoitellen maistuu. Parhaiten dialogin tarjoilee Eero Milonoff, joka pääsee roolissaan loistamaan oikein kunnolla. Jussi Nikkilän hahmo on jotenkin sivustakatsojana, joten kovin kummoisia temppuja ei Nikkilä pääse tällä kertaa esittämään. Ylermi Rajamaa on taas minulle tuntematon näyttelijä, mutta hoitaa hommansa kyllä ihan mallikkaasti. Lisäksi Janne Reinikainen tekee jälleen hauskan sivuroolin kirja/kenkäkauppiaana.

Tykkään leffan rennosta tyylistä. Mihinköhän tuo elokuvan budjetti 1,1 miljoonaa euroa on sijoitettu, ei se ruudussa missään näy. Ei sen kyllä tarvitsekaan näkyä, tarina on pieni ja toteutus sen mukaan. Kallion maisemat ja tunnelma on loistavasti tallennettu leffaan. Oikeastaan suurimmat ilot elokuva tarjoileekin tuttuja kulmia bongatessa. Alkupuolisko on hieman tylsähkö, samoin keskivaiheilla elokuva hieman laahaa. Päätös toimii. Eipä tämä elokuva paljon muuta jättänyt mieleeni. Pienoinen pettymys, juliste kun on niin siisti ja lupaava.

Päähenkilöt ovat kyllä monellakin tapaa samaistuttavia, mutta jotenkin hommasta jää puolikypsytetty maku. Hahmoja olisi voinut hieman vielä mehustaa. Ehkäpä alkuperäinen romaani on parempi.

Hulluna Saraan (2011)

Katsokaa tämä elokuva, hyvät ihmiset! Harvoin olen saanut nauraa yhtä paljon suomalaista elokuvaa katsoessani. Jätän tämän tekstin lyhyeksi, koska pelkät kehuarvostelut on tylsiä. Löytyy tästä elokuvasta moitittavaakin, mutta jos ne seikat antaa anteeksi on edessä todella nautittava katselukokemus.

Jussi Nikkilä on yksi taidokkaimmista uudemman sukupolven näyttelijöistä. Hän oli loistava tässäkin leffassa vilahtavan Jani Volasen kanssa jo Kukkulan kuningas -tv-lyhytelokuvassa 2009. Onhan hän tuotakin aiemmin esiintynyt kyllä keskinkertaisissa elokuvissa. Emilie de Ravin on tietysti tuttu Lostista. Hauska nähdä välillä vähän tunnetumpia tähtiä suomalaisessa komediassa. Eipä ainakaan päässseet ihmiset jälleen valittamaan että siellä ne kaikki samat naamat taas on. Romanttinen komedia on muutenkin mielenkiintoinen ja haastava genre. Ihme ettei Hulluna Saraan sitten menestynyt vaikka sillä valtava kansainvälinen potentiaali olikin.

Tommi Korpela tekee leffassa hauskan roolin Ronald Reaganin kummituksena. Samoin Janne Reinikainen tenavatähti-ohjelman juontajana. Tiina Lymin roolihahmo taas on täysin turha. Ville Virtasen hahmo saa ehkä hieman liikaa ruutuaikaa, kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi melko yksiuloitteinen hahmo. Erityisesti elokuvassa ollaan onnistuttu kuvauksessa. Hulluna Saraan on täynnä hyvin epäsuomalaisia, jopa täydellisiä kuvia, kuten ambulanssi kiitämässä pellon laitaa samalla kun etualalla juoksee lauma hevosia. Auringonlaskun aikaan tietysti. Upeaa!

Samuli Valkama näyttäisi olevan hyvin mielikuvituksellin ohjaaja. Tykkään läpi elokuvan ruutuun heitetyistä teksteistä ja sen yhden kohtauksen Cosmopolitan-lehden otsikoista kuvien päällä. Rohkea veto. Katsoin elokuvan juuri toiseen kertaan ja se nauratti ensimmäistä kertaa enemmän. Pituus on pidetty kivasti alle puolessatoistatunnissa. Turhia kohtauksia ei juurikaan elokuvasta löydy. Mutta suosittelen, onhan tämä hömppää, mutta hyvää sellaista. Suomessa tarvitaan tällaista lisää.

Kummeli V - Kalkkunan kosto (2014)

Suurena Kummeli- sekä Aleksi Mäkelä-fanina Kummeli V nostatti valtavat odotukset. Trailerin perusteella luvassa oli vihdoinkin sitä vanhaa sekoilua Kummeli Storiesin tyyliin. Elokuva jätti kuitenkin karvaan jälkimaun.

Episodimaisuus on samaan aikaan elokuvan pelastus sekä tuomio. Kuviot etenevät ensimmäistä tarinaa lukuunottamatta hyvin nopeasti. Välillä liiankin nopeasti. Viimeinen tarina, joka on samalla elokuvan kehystarina ja ehkä kaikista herkullisin, loppuu nopean rytistyksen jälkeen kuin seinään. Kirjaimellisesti lopputekstit alkavat pyöriä ennen kuin mikään elokuvan tarinoista on saanut minkäänlaista oikeaa päätöstä. Lopputekstien aikana irtonaiset langat koitetaan solmia vielä yhteen muutamalla hassunhauskalla sketsillä. Mitä ihmettä?

Minne on kadonnut Kummeli-porukan taito kasata aivan hulluista irtovitseistä toimiva ja jopa nerokas kokonaisuus Storiesin ja Kultakuumeen tapaan? Kummeli V:stä puuttuu draaman kaari kokonaan. Elokuvassa, saatika sen tarinoissa, ei ole keskikohtaa tai loppua. Elokuvan budjetti oli kuitenkin 1,6 miljoonaa euroa, eikö Selinillä tullut mieleen luetuttaa käsikirjoitusta kellään dramaturgian tuntevalla henkilöllä ennen kuvausten käynnistämistä?

Ohjaajana Aleksi Mäkelä ei petä tälläkään kertaa. Hänen sekä Pini Hellstedtin ansiosta Kummeli V näyttää paikoitellen (etenkin Excalibur-kohtauksissa) vähintäänkin 10 mijoonan euron elokuvalta. Tietysti paljon tästä saa kiittää myös Samuli Torssosen tehostepuljun efektejä. Huumoripuolella elokuva on kuin yksittäinen Putous-jakso. Osa vitseistä saa nauramaan, osa aiheuttaa pientä myötähäpeää näyttelijöitä kohtaan.

Onhan leffassa paljon hyviä juttuja. Alun hevibändi Cobra ja Riffien Kuningas ovat tietysti vanhat tutut jo sketseistä ja naurattavat. Toisen tarinan aikamiespojille olisi voinut suoda ihan oman elokuvansa. Timo Kahilainen vetää loistavasti Jounin elokuvanörttiroolin. Kolmas, 60-luvulle sijoittuva urkukorjaajien tarina on todella hajanainen ja sekava. Sen merkitys elokuvan kokonaisuudessa on jokseenkin turha. Heikki Hela tosin vetää todella hienosti vanhan alkoholistitoimittajan roolin. Ruutuaikaa tälle hahmolle olisi suonut enemmänkin.

Viimeinen tarina on ehkäpä kaikista hauskin ja yhtenäisin. Excalibur-elokuvan scifi/fantasia/toiminta-kohtauksia olisin ehdottomasti halunnut katso enemmänkin. Tai oikeastaan tämän Excalibur kolmosen (=nelosen) olisi pitänyt olla elokuva nimeltään Kummeli V. Ville Myllyrinteen esittämä ohjaaja jaksaa naurattaa yhä elokuvan jälkeenkin, kuten myös Jussi Vatasen Kohu-lehden päätoimittaja, Silvennoisen miljonääri-sekoilija sekä Kahilaisen pitkätukkainen toimintasankari.
Kummeli V:n valtava potentiaali hukkuu käsikirjoituksen sudenkuoppiin. Ilman Mäkelän vahvaa ohjausta käteen jää pelkästään hajanainen läjä irtovitsejä, joista osa toimii ja osa ei. Toisaalta eipä suurin osa kansalaisista taida Kummeli-elokuvalta muuta odottaakaan. Haluan kaikesta huolimatta nähdä vielä yhden Kummeli-elokuvan, kunnollisen päätöksen, jonka yli 20-vuotta kestänyt ilmiö ehdottomasti ansaitsee.

Tämäkin teksti löytyy myös minun tililtäni leffatykistä. Se on niin kuollut paikka nykyään että päätin nämä kaksi arvosteluani sieltä siirtää tänne.

Edtv (1999) VS. Surfer, Dude (2008)

 

Kaksi hömppäkomediaa, molemmissa päätähtinä Matthew McConaughey ja Woody Harrelson. Ikäeroa noin 10 vuotta. Siispä aika tehdä vertailu.

                                                     Edtv:                          Surfer, Dude:

Kansi/juliste:                              Kökkö ---------------------------- Mahtava! +1

IMDB-pisteet:                               6,1 +1  --------------------------------- 4,7

Sivunäyttelijät:  Keskitasoa osaavammat +1 ---- Heikohkot, mutta Willie Nelson ja paljon alastomia naisia +1,5

Ohjaajat:                                   Nevörhöörd 0 ----------------------  Nevörhöörd 0

Käsikirjoitus:                             Loistava, kekseliäs +2 ----------------------- Yksi idea -1

McConaughey:                    Laiha, luuserimainen ------------------- Lihaksikas, pilviveikko +1

Dennis Hopper:                       Löytyy +3 --------------------------------- Ei löydy -1

Hyvä Bon Jovi-tunnari:         Löytyy +1 ---------------------------------- Ei löydy 0 

Lopputulos:                                 8                                                1,5

Voinemme siis tästä vetää johtopäätöksen että Edtv on lähes viisi ja puoli kertaa parempi elokuva kuin Surfer, Dude. Surfer, Dudea suosittelisin lähinnä True Detectiveä fanittaville nörteille ja aivottomille pallokaloille. Edtv on katsomisen arvoinen pätkä olit sitten tosikkonyhväri tai romanttisten komedioiden suurkuluttaja. Elokuvassa on oikeasti toimiva käsikirjoitus ja huumori on paikoitellen ihan asiallista ja hauskaa. Lisäksi Ellen DeGeneres tekee hyvän työn näytellessään käytännössä itseään. 

 

Kumpikaan elokuvista ei ole minkäänsortin merkkipaalu, sillä Surfer, Dudea huonompiakin elokuvia on tehty. Sekä Woody Harrelson että McConaughey tekevät sitäpaitsi huomattavasti parempaa työtä Surfer, Duden pilviveikkoina kuin Edtv:n taviksina. Molemmilta löytyy selkeästi kokemusta erilaisten kevyiden huumausaineiden käytöstä. Ei tuollaisia suorituksia ilman kokemuspohjaa vedetä.

Ei mitään hajua mitä tässä kuvassa tapahtuu.

Jani Volanen on Suomen Luke Skywalker

                       Toini ja Heikki Haaman showsta 90-luvun alusta. Vai oliko se Toni ja Heikki Haaman...

En tiedä mitä tuo otsikko tarkoittaa, mutta Jani Volanen on yksi harvoista suomalaisista viihdealan neroista. Ehkä jopa ainoa, jolla on todellista visiota siitä mitä huumori on (Studio Julmahuvi 1998, Ihmebantu 2009). Tai miten luodaan oikeasti hyvä mysteerijännäri, joka on samaan aikaan aivan älyttömän hauska (Mennen tullen 2000). Tämän lisäksi mies on yksi Suomen lahjakkaimmista näyttelijöistä (Miehen työ 2007, Helppo elämä 2009-2010). Missä viipyy Korpelan ja Volasen pari vuotta sitten aloittama kokoillan pitkä leffa? Joku M/S romantica vai mikä sen nimi olikaan. Eikö käsikirjoitus saanutkaan elokuvasäätiön tukea?

Rumble, Volasen ohjaama tv-elokuva vuodelta 2002, todisti miehen olevan yksi taidokkaimmista suomalaisista ohjaajista. Jos nyt Studio Julmahuvi siis sivuutetaan. Joka tapauksessa Tommi Korpela/Jani Volanen kombinaatio tuntuu olevan voittamaton. Oli kyse sitten näyttelijöinä tai kameran takana käsikirjoittamassa, lopputulos on aina kultaa. Jani Volanen voisi elokuvallisilta ansioiltaan olla jopa Suomen David Lynch, jos hän vaan tekisi elokuvia. Onhan Ihmebantussa Lynch-vaikutteet ilmiselvät. Ja tämä ei ole vitsi.

Eikä mikään hauskuudessaan tietystikään voita Jani Volasta kiroilemassa kuvaruudussa. Varsinkin se v-sana toimii aina. Ensi vuonna pitäisi tulla telkkariin Korpelan ja Janne Reinikaisen (näyttelijä/ohjaaja Julmahuvi-porukasta) kirjoittama komediasarja. Toivottavasti Volaselle löytyy edes jokin pieni rooli kameran edestä, tai sitten ohjaajana. Tuntuu että tyyppi on kadonnut kokonaan maan alle Putouksen ensimmäisen kauden ja huumesienikohun jälkeen. Ehkä toipumistyö on vielä itse kullakin kesken. Sillä välin kannattaa katsella Rumblea Dillinger-pizzan kanssa.