Päätin vihdoinkin katsastaa tämän kaikkien ylistämän sarjan. Koukutuin välittömästi ja juuri tätä kirjoittaessani lopetin neloskauden viimeisen jakson. Olen sanaton. Ajatuksiani ohjelmaa kohtaan on vaikea punoa kasaan. Niitä riittää, paljon.
Täydellisen sarjan myytti pysyy ehjänä: sellaista ei ole. Breaking Bad kärsii jatkuvasti keskinkertaisesta ohjauksesta, musiikista ja kuvauksesta. Naishahmot ovat erittäin heikosti kirjoitettuja (kuten aina). Muuta negatiivista sarjassa ei sitten olekaan. Käsikirjoitus on kauttaaltaan laadukkainta ja parasta ikinä. Ikinä. Missään. Oli kyse sitten elokuvista tai tv-sarjoista. Henkilöhahmot ovat kaikki (niitä paria naishahmoa lukuunottamatta) nerokkaasti kasattuja. Breaking Bad on aito. Pienet tapahtumat johtavat isoihin kuvioihin. Mitään ei unohdeta. Käsikirjoittajat eivät harhaile vaan tietävät jokaisessa jaksossa koko ajan missä mennään. Ohjelmassa ei ole ollenkaan täytettä.
Vertaan kotimaista Helppoa elämää Breaking Badiin. Sarjat ovat hyvin samankaltaisia, ainoastaan Breaking Badin käsikirjoitus vie helposti voiton, mutta toisaalta Helpon elämän visuaalinen puoli on huomattavasti loistavampi. Teemoiltaan ja tarinoiltaan sarjat ovat yllättävän samankaltaiset. Kirjoittelen lopullisen tuomioni katseltuani myös sarjan viimeisen tuotantokauden. Siihen asti... Osoitellaan pyssyillä.
24 kävi kahdeksan tuotantokautensa aikana todella pitkän matkan. Samoin Jack Bauer. Erittäin kehnon kutoskauden jälkeen sarja sai vielä kaksi loistavaa tuotantokautta ja ihan kelvollisen lopun, vaikka nykytyyliin päähenkilön kohtalo pitikin jättää auki jotta myöhemmin voitaisiin vielä rahastaa samalla konseptilla. Nyt se aika on koittanut.
Ensimmäinen tuotantokausi oli parasta tv:tä aikoihin, mielestäni kyseinen kausi on edelleenkin yksi parhaista jutuista ikinä koko tv:n historiassa. Ensimmäinen kausi on ylivertainen muihin verrattuna siksi että paketti pidetään pienenä. Tapahtumat ja käänteet ovat realistisia. Bauerin hahmo on realistinen. Viimeistään neloskaudella Jack kadotti ne viimeisetkin aidon ihmishahmon piirteet ja muuttui melko ontoksi supersankariksi. Tarjoaahan kyllä myös tämä super-Jack loistavaa viihdettä ja toimintaa, mutta kaukana ollaan siitä ensimmäisien kausien piinaavasta jännityksestä.
Elisha Cuthbert oli myös ihan kiva sarjan ekalla kaudella.
Tällä hetkellä sarjan maailmassa ainoa elossa oleva oikeasti mielenkiintoinen hahmo (no Bauerin lisäksi) on Tony Almeida. Häntä ei kuitenkaan näkynyt kasikaudella eikä hän myöskään ole palaamassa uuteen 12-osaiseen sarjaan. Tyhmää. Uusi Live Another Day on kyllä täynnä uusia hahmoja ja loistavia näyttelijöitä. Ehkä tällä kertaa onnistutaankin luomaan mielenkiintoisia hahmoja. Näihin uusiin näyttelijöihin sisältyy mm. Yvonne Strahovski Dexteristä, Tate Donovan, Ross McCall aliarvostetusta Crash-sarjasta ja jopa Stephen Fry heittää pienemmän roolin muutaman jakson verran.
Dennis Hopper 24:n ensimmäisellä kaudella.
Yksi syy katsoa uutta kaksnelosta on uusi tapahtumapaikka, Lontoo. Aikaisemmin sarjaahan on kuvattu Los Angelesissa, Washingtonissa ja New Yorkissa. Unohtamatta sitä Afrikassa kuvattua tv-elokuvaa. Mutta onko aika ajanut jo 24-konseptin ohitse? Kiinnostaako ketään enää? Terroristi-iskut ja presidentin salamurhajutut on nähty jo miljoona kertaa. Aikanaan 24 onnistui tuomaan näihin aiheisiin ja etenkin niiden kertomistapaan jotain uutta. Pystyykö sama sarja keksimään enää pyörää uudestaan, vai onko kaksnelosesta tullut jo pelkkä itsensä parodia? Se jää nähtäväksi. Tosin Suomen fanit saavat melko varmasti latailla jaksot laittomia teitä nähtäväkseen. Täällä ohjelma varmaan nähdään joskus seuraavalla vuosikymmenellä, kuten maan tapana on.
Tämä ei ole mikään syväluotaava artikkeli. Raapustan ainoastaan päällimmäisiä ajatuksiani kyseisestä tv-sarjasta. Aloin katsomaan Dexteriä erittäin myöhäisessä jälkijunassa, vasta vitoskauden pyöriessä Jenkkilässä. Katsoin kyllä pilottijakson ilmestymisvuonna, mutta ohjelma tuli Suomessa sen verran myöhään etten sitten alkanut sitä seuraamaan. Olin kyllä jo silloin suuri Michael C. Hallin fani, Mullan alla-sarjan takia. Innostuin lopulta hommaamaan Dexterin ensimmäisen kauden dvd-boksin Damon Lindelofin kehuessa Lostin vitoskauden kommenttiraidalla Mark Pellegrinon (Lostin Jacob) roolisuoritusta kyseisessä sarjassa. Pellegrino on muuten todella aliarvostettu näyttelijä. Samoin on Dexterin siskoa näyttelevä Jennifer Carpenter. Hän on mielestäni yksi parhaimmista naisnäyttelijöistä ikinä.
Miami on yksi minun suosikkikaupungeistani. Ja siksi tykkäänkin niin paljon myös Miami Vicesta. Harmi että vain Dexterin ensimmäisen kauden ensimmäinen puolisko on kuvattu oikeasti Miamissa, loput toisella puolella maata Los Angelesissa. Vääryys! Ja muuten C.S.I. Miamikin on kuvattu kokonaan Los Angelesissa. Aivan käsittämätöntä, Los Angelesista ei ole Miamiksi vaikka kuva vedettäisiinkiin lämminsävyisten filtteriefektien läpi, ei sitten millään. Noh, jokatapauksessa, Dexterin ensimmäinen kausi on aivan käsittämättömän loistava. Toinenkin kausi on hieno. Kolmas kausi on ok. Neljäs kausi on hieman kliseinen, mutta Kolmas kivi auringosta-John Lithgown roolisuoritus sarjamurhaajana on aivan jäätävän hieno. Älkää missatko neljättä kautta.
Viides kausi on ihan toimiva, aliarvostettu kausi. Kutoskausi on taas toisaalta erinomainen ja toisaalta aivan karsea. En mene sen syvemmälle sen ongelmiin, mutta no, Tom Hanksin poika pahiksena ei vaan ole kovin vakuuttava. Edward James Olmos olisi voinut olla sarjan ikimuistettavin vihollinen, mutta hän olikin pakaste. Ohos, sori, spoileri. Colin Hanks heittää tosin yhden sarjan ikimuistettavimmista repliikeistä:
Sarjan legendaarisin repliikki kuullaan silti ensimmäisellä kaudella Doakesin suusta:
Kyseinen repliikki kasvoi valtavaksi nettisensaatioksi ja lopulta sarjan tekijät innostuivat jopa nimeämään seiskakauden finaalijakson sen mukaan.
Seiskakaudella tyritään niin monta asiaa käsikirjoitustasolla että oksat pois. Suutuin sarjan tekijöitä kohtaan itseasiassa niin paljon kauden puolivälin tienoilla että lopetin ohjelman seuraamisen. Vasta vuotta myöhemmin jaksoin katsoa kauden loppuun asti. Kahdeksas, viimeinen kausi taas oli selkeä parannus. Aivokirurgi, päävihollinen, on todella hyvin kirjoitettu hahmo. Lisäksi pidin Dexterin "apupojasta". Harmi että kaikki kauden aikana kirjoitettu kehitys ja draamaa heitetään finaalissa roskikseen. Oikeasti, what the fuck? No en minä Dexterin päätösosaa vihaa. Se on sinänsä ihan toimiva jakso. Mutta mielestäni koko sarjan parhaimman ja hienoiten käsikirjoitetun henkilön ei olisi tarvinnut kuolla. Homma maistui pahasti suomalaisittain tutulle "tunnepornolle".
Harva televisiosarja on aiheuttanut yhtä paljon kohua ja paheksuntaa kuin Dexter. Onhan sarjan käsittelemät teemat erittäin arkaluontoisia. Ja muuten ihan sivumainintana, kolmoskaudesta sarjan loppuun asti mukana oleva Quinn, jota näyttelee loistava Desmond Harrington, on yksi hahmoista jota minulle tulee ikävä, jopa enemmän kuin itse Dexteriä. Dexter on kokonaisuutena yksi valtavan iso hukattu potentiaali. Jospa sarjaa olisi vain kuvattu Miamissa ja jospa käsikirjoittajat olisivat kolmoskaudesta eteenpäin olleet vähän enemmän perillä työstään. Aina voidaan jossitella. Kaikesta tästä huolimatta Dexter on silti yksi suosikkisarjoistani, ei tarinan tai juonen, vaan loistavien henkilöhahmojen takia.
