Väärinymmärretty Twin Peaks: Fire Walk With Me-elokuva on vihdoin täysi. Nuo puolitoistatuntia leffasta leikattua materiaalia sisältyvät Lynchin itsensä editoimina Twin Peaks Entire Mystery-boksiin. Tämä "uusi" matsku avaa mysteeripaketin kuin Ab-lukko-oy:n avain. Tai sitten ei. Joka tapauksessa mukaan mahtuu aivan uskomattoman hienoja kohtauksia, ja on vaikea käsittää miksi nämä kohtaukset leikattiin alunperin pois. Mukana on mm. muutama itse sarjan päätösosaa jatkava kohtaus ja pidennetty BOBin ja pikkumiehen kohtaaminen elintarvikemyymälän yläpuolella. David Bowielta, Chris Isaakilta ja Kiefer Sutherlandiltakin löytyy muutama hieno kohtaus.
Mainitsin tuossa ylempänä elokuvan olevan väärinymmärretty. Miksikö? Ensi-illassaan Cannesin elokuvajuhlilla pätkälle buuattiin. Kriitikot haukkuivat elokuvan lyttyyn ja yleisökin oli katkerana. Jopa Quentin Tarantino kommentoi elokuvaa roskaksi. Minun on tätä vaikea käsittää. Fire Walk With Me on mestariteos. Se on enemmänkin surrealistinen taideteos kuin "leffa". Se ei kulje lineaarisesti yhtä viivaa alusta loppuun, mutta se ei myöskään ole mikään sekamelska. Elokuvan pohjimmainen tarina kun loppujen lopuksi on kuitenkin hyvin yksinkertainen (ja sen juonen kertomisen jätän muille).
Ainoana miinuksena annettakoon näistä puuttuvista palasista se, että ne ikävän kolottavasti jättävät katsojalle valtavan halun nähdä lisää. Auki jätetyt tarinat ketuttaa.
Norjalaisten Kuukunanmunien esikoisalbumi on jännää kuunneltavaa. Hipsterituttavani ehdotti tätä levyä minulle. Minulla ei ole kovinkaan hyvää tuntemusta elektronisen musiikin uudemmasta polvesta. Tykkään Jean Michel Jarresta, Vangeliksesta, Brian Enosta, Giorgio Moroderista ja jopa Kraftwerkista. Bowien ja Enon 70-luvun lopun Berliini-trilogia, erityisesti Low (1977) on aivan mahtavaa kuunneltavaa. Melody A.M. löytyikin ilokseni kokonaisuudessaan Spotifysta. Jes!
Ilokseni voin heti levyn ensimmäisestä kappaleesta kuulla noiden yllämainittujen artistien vaikutteita. So Easy on hieno kappale. Hyvä kuukunanmunat! Kuukunien Yö Ulkona on loistavan groove-henkinen tanssittava kappale. Tämähän sopisi loistavasti johonkin siistiin elokuvakohtaukseen. Albumilla on 10 raitaa. Kolmanneksi viimeinen kappale Remind Me taisi olla jonkintason hitti, ihan maailmanlaajuisestikin. Norjassa Melody A.M. oli ilmestyessään levylistan ykkönen. Norjalaiset on sivistynyttä ja kulturellia väkeä, ei Suomessa tällainen musiikki ole koskaan myynyt. Uusi fantasia kunniaan!
Wikipedia vinkkasi Kuukunanmunien tehneen paljon remixejä, jopa Peter Gabriel tykkää heidän musiikistaan ja on joskus lähestynyt heitä toiveenaan remixi jostakin omasta laulustaan. Täytyy tutkia lisää ja etsiä tuo remix käsiini. Useimmat remixeistä on aina täyttä roskaa, mutta joskus niidenkin joukosta löytyy helmiä. Melody A.M:n biiseissä taitaa poikkeuksetta olla jokaisessa melko vahva ja tanssittava rytmi. Hei, eipäs sittenkään. She's So alkaa hienolla saksofonisoololla ja syntikoilla. Jaa, väärässä olin, sieltä se beatti taas iski. No eipä siinä mitään, mutta joku vähän eeppisempi ambient-kappale olisi nostanut levyn ihan uusiin sfääreihin. On tämä tällaisenaankin hyvää kuunneltavaa.
Vuonna 2011 Kuukunanmunat esiintyivät Flow-festivaaleilla Helsingissä. Siellä mahtoi olla hyvä meno. Pitäisi joskus käydä katsomassa, taikka siis kuuntelemassa näitä elektronisia orkestereita. Varsinkin Jean Michel Jarren haluaisin joskus nähdä livenä. Sen ukon valoshowt on aika kovat. 40 Years Back Come edustaa tuota kaipailemaani ambient-tyyppistä elektronista. Hienoa, yllättävää tunnelmointia eikä pelkän rumpubiitin päälle rakennettua soittelua. Kappale myös loppuu siististi yllättäen. Tätä lisää!
Jaa, levy loppuikin siihen.
Melody A.M. on ehdottoman positiivinen kuuntelukokemus. Tämänhän voisi kuunnella uudestaankin. Tekisi mieli laittaa levy soimaan kunnon kajareista täysillä, mutta se nyt ei tällä työpisteelläni ole mahdollista. Joku toinen aika, joku toinen paikka.
David Lynch, 68 v. aloitti uransa valokuvaajana, maalarina sekä lyhytelokuvien värkkääjänä. Hänen ensimmäiset animaationsa 60-luvulta ovat jo melko sairaita. Six Men Getting Sick (Six Times) (1967) on vain yksi esimerkki hänen alkuvuosien töistä. 25-vuotiaana vuonna 1971 Lynch muutti vaimonsa ja lapsensa kanssa Los Angelesiin ja alkoi opiskella elokuvantekoa. Samaan aikaan hän aloitti työskentelyn ensimmäisen kokopitkän elokuvansa kanssa. Eraserheadin käsikirjoitus oli vain parikymmentäsivuinen. Elokuvaa kuvattiin mm. hylätyissä tehdasrakennuksissa.
Pian Lynch erosi ensimmäisestä vaimostaan, Eraserhead saatiin valmiiksi monen vuoden taistelun jälkeen vuonna 1976. Surrealistinen nollabudjetin kauhuelokuva jakoi kriitikoiden mielipiteet kahtia, mutta elokuva avasi Lynchille ovia kohti suurempaa menestystä. Stanley Kubrick, yksi Lynchin suurimmista ihailun kohteista, ylisti myöhemmin Eraserheadia kutsumalla tätä yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista. Minä en ole vieläkään katsonut kyseistä elokuvaa, koska vastustan waretusta ja DVD on liian hintava. Hirttäkää minut!
Elefanttimies (1980) teki Lynchistä mainstreamimman kuin koskaan. Elokuva sai jopa Oscar-ehdokkuuksia. Lontooseen 1800-luvulle sijoittuva mustavalkoinen elokuva John Merrickistä on ehdoton klassikko Citizen Kanen ja Vertigon kanssa. En ole nähnyt Citizen Kaneakaan. Lynch on aina onnistunut pitämään taiteellisen vapautensa täysin itsellään, Dunea (1984) lukuunottamatta. Lynchin ainoa ison budjetin leffa floppasi täysin. Hänellä ei ollut viimeistä leikkausoikeutta, eikä taiteellista vapautta. Elokuva oli virhe. Ennen Dyyniä, Elefanttimiehen jälkeen, George Lucas tarjosi Lynchille pestiä ohjata Imperiumin vastaisku. Lynch oman sanansa mukaisesti sai valtavaa päänsärkyä Lucasin esitellessä hänelle Wookieita. Mies siis kieltäytyi työstä.
Puku-ukkoja ja David Bowie. Mitä ihmettä!? Kuva Fire Walk With Me:n kuvauksista.
Miehen monipuolisesta urastaan huolimatta se yksi juttu mistä hänet tullaan aina muistamaan on Twin Peaks. Kakkosena Mulholland Drive (2001). Mulholland Drivessä on kieltämättä todella omintakeinen tunnelma. Alunperin tv-sarjaksi tarkoitettu pilottijakso muokattiin lisäkuvauksilla elokuvaksi, sarjan saadessa kieltävän vastauksen isoilta pomoilta. Ihmeen hyvin se elokuvana toimiikin. 2000-luvulla Lynch teki uuden aluevaltauksen internetissä. Hän päivitteli ahkerasti mm. legendaarisia säätiedotuksia nettisivuilleen:
Inland Empiren (2006), Lynchin (toistaiseksi) viimeisen pitkän elokuvan sisältö on ehkäpä koko miehen uran sekointa. Täytyykin katsoa tuo tasan kolmetuntinen eepos lähipäivinä uudelleen. Koko elokuva kuvattiin ilman käsikirjoitusta ja kamerana käytettiin digitaalista kotivideokameraa. Kokeellisuus on siis viety todellakin tappiinsa. Vuonna 2011 Lynch julkaisi sooloalbuminsa Crazy Clown Time:n. Täytyykin kirjoitella tarkempi arvostelu siitä myöhemmin. Viime vuonna ilmestyi miehen toinen levy The Big Dream. Molemmat levyt kannattaa kuunnella.
Lynch on tullut tunnetuksi taiteensa lisäksi aktiivisena transsendenttisen meditaation sanansaattajana. Hän on perustanut oman hyväntekeväisyyssäätiön, David Lynch Foundationin. Säätiö järjestää vuosittain mm. konsertteja. Esiintyjinä ja muutenkin säätiön toiminnassa mukana on ollut mm. seuraavia nimiä: Paul McCartney, Ringo Starr, Moby, Howard Stern ja Mike Love. Mistä transsendenttisessä meditaatiossa on kyse? En tiedä, mutta moni sitä tuntuu edelleenkin vuosikymmenien jälkeen ylistävän. Jos sinulta löytyy muutama tonni ylimääräistä, mene valtuutetun opettajan vetämälle kurssille ja kerro minulle mitä siellä tehdään.
Seitsemääkymppiä lähestyvä taiteilija näyttäisi paraikaa elävän luovaa huippuaan. Aika harvinaista, sanon minä. Ihmiset vaativat hänen palaavan vielä elokuvien pariin. Toiset vaativat paluuta Twin Peaksiin. En tiedä, minulle tärkeintä on se että heppu tekee sitä mitä lystää. Jos se on musiikkia, minähän kuuntelen, meinaan nuo kaksi viimeistä albumia on aikas sairaan hyviä. Lynch nyt joka tapauksessa on täysin korvaamaton persoona. Taiteeseen tulee jäämään suuri aukko hänen poistuessaan. Hei, unohdinpa mainita The Straight Storyn (1999). Lynchin paras elokuva, ja vielä kokoperheen sellainen! Lisäksi Angelo Badalamenti sävelsi elokuvaan aika hienot musat. Etsikää käsiinne jos ette ole jo katsoneet.
Vinyylipainoksen kansi. (Kannet erilaiset eri formaattien välillä.)
2013 oli virallinen kansainvälinen comeback-vuosi. Yksi paluun tehneistä musiikkiakteista oli Trent Reznor Nine Inch Nailsin kanssa. Hesitation Marks on paluu bändin ensimmäisen albumin Pretty Hate Machinen (1989) äänimaailmoihin. Pidän enemmän tästä elektronisesta, rumpukoneiden täyttämästä tyylistä kuin aggressiivisesta metallin puolelle kallistuvasta kitararäminästä (esim. The Downward Spiral 1994 tai The Slip 2008). Ensimmäinen Hesitation Marksin single Came Back Haunted jakoi ja jakaa edelleenkin fanien mielipiteet, kuten koko levyn tyyli muutenkin. Livebändinäkin koko paketti on uudistettu. Came Back Hauntedin videon ohjasi (kuka muu muka) David Lynch, jonka kanssa Trent Reznor teki yhteistyötä jo Lost Highway (1997) elokuvan yhteydessä. Reznor kirjoitti elokuvaan pari laulua, Perfect Drugin olleen toinen niistä. Lynchän on tunnetusti suuri Nine Inch Nails fani.
Levy lähtee käyntiin Eater of Dreams nimisellä lyhyellä instrumentaalisella pätkällä. Minulle tulee mieleen Reznorin elokuvasävellykset. Hienoa kamaa. Copy of A on lyyrinen mestariteos:
"Look what you had to start
Why all the change of heart?
Well you need to play your part
A copy of a copy of a..."
Find My Way on hitaampi kappale. Jopa koskettava. Erikoiset sähköiset perkussioäänet pitävät kappaleen Nine Inch Nailsin vesillä. All Time Low:ta moni vanhan koulukunnan fani todellakin pitää bändin All-Time-Low:na. Kappaleessa on helposti kuultavissa Reznorin vahvat David Bowie-vaikutteet. Meno on aika groovy:
"Go
I've heard all I need to know
Your voice in fucking echo stereo
This particular scenario
Looks like another all time low"
Everything on kuitenkin albumin suurin vedenjakaja. Laulu on rehellistä punkpoppia, täysin erilaista mistään mitä NIN on aiemmin levyttänyt. Minä tykkään. Harmi että kappale on lähinnä kokeilu, lisää samanlaista ei levyltä löydy. Everything ja levyn seuraava kappale Satellite äänitettiin paljon muuta levyä aikaisemmin. Satellite on myöskin kokeilutyyppinen kappale. Ns. satelliitti/avaruusäänet taustalla luovat kappaleeseen jännittävän tunnelman. Jokin todellakin tarkkailee...
Levyn loppupuoliskolta mainittakoon vielä vika biisi, While I'm Still Here, tai no, kirjaimellisesti toiseksi viimeinen, sillä levyn lopettaa Black Noise, lyhyt While I'm Still Here:n jatkumo. Joka tapauksessa, While I'm Still Here on yksi levyn parhaista kappaleista. Biisi huipentuu todella siistiin saksofoniin. Hesitation Marks osoittaa että Nine Inch Nailskin osaa vielä yllättää. Onneksi.
Kansitaiteesta vastasi Russel Mills, joka suunnitteli myös Downward Spiralin legendaariset kannet. Tuplavinyylipainoksessa on nähty paljon vaivaa, mukana on vihkonen ja levyläpyskät ovat molemmin puolin koristeltu ruumiinavaus-tyylisellä taiteella. Aika tiukkojan nuo läpyskät levyille ovat, pitäisi vaihtaa levyt pehmeämpiin pusseihin ennen kuin naarmuuntuvat.
Pidän läpi levyn kuultavista Reznorin falsettiäänistä (jos sitä falsetiksi voi kutsua, en tiedä virallista määritelmää). Joka tapauksessa tällä levyllä ukko pääsee oikeasti laulamaan pelkän huutamisen/kuiskaamisen sijaan. Came Back Haunted on elinikäisellä kiinnityksellä oman salilistani kärkisijoilla. Jos et tiedä mitään Nine Inch Nailsista, taikka vihaat aiempaa tuotantoa, kuuntele tämä levy. Saatat yllättyä.
Gordon Cole, tuo Twin Peaksin kuulovikainen agentti, jota sattumoisin esittää itse herra Lynch, on aika hassu. Olisi siistiä nähdä tuo Twin Peaksin KAUAN odotettu kolmas tuotantokausi, jota ei ole edes olemassa. Lähestymme kovaa vauhtia tuota 25 vuoden rajapyykkiä. Sarjan tapahtumathan sijoittuvat (jos oikein muistan) vuoteen -89. Sarja ilmestyi 1990-91. Mestariteos Twin Peaks: Fire Walk With Me-elokuva ilmestyi vuonna 1992. Kuten Laura Palmer pahamaineisessa Black Lodgessa Cooperille toteaa: "I'll see you again in 25 years". Nähdäänkö sittenkään?
Huhut sarjan uuden paluun ympärillä ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Twin Peaksin suureksi kasvanut uskollinen fanikunta vaatii päätöstä. Jos joku sitä ei tiedä, sarja päättyi isoon cliffhangeriin. Viimeinen jakso tehtiin kolmatta kautta ajatellen, kautta jota ei ikinä saatu, koska ABC-kanava veti töpselin irti. Fire Walk With Me-elokuva tehtiin sillä oletuksella, että elokuvia tehtäisiin useampi ja Fire Walk With Me olisi vasta sarjan ensimmäinen osa. No elokuvahan floppasi pahasti ja sai valtavan kritiikkivyöryn. Twin Peaks jäi historiaan. Fire Walk With Me:n parjaaminen on älytöntä. Kyseessä on ehkäpä Lynchin paras elokuva. Tyyliltään se on itse sarjaa synkempi ja toivottomampi. Huumori on todella pienieleistä. Elokuvan kruunaa alkupuoliskolla nähtävät agenttiroolit Chris Isaakilta, Kiefer Sutherlandilta ja David Bowielta. Sääli että yksi hienoimmista TV:n aikakauden tarinoista jäi kesken.
True Detective, 8-osainen HBO:n uusi sarja, jota Matthew McConaughey sekä Woody Harrelson tähdittävät, on nostanut Twin Peaksin jälleen pöydälle. True Detective on tämän hetken kuumin uusi sarja ja Twin Peaks-vaikutteet paistavat kilometrien päähän. Katsoin kaikki 8-osaa muutamassa päivässä. Pidin sarjasta todella paljon, erityisesti jaksoista 3,4,5 ja 7. Nelosjakson kuusiminuuttinen yksittäinen ns. tracking shot, ansaitsee kunniamaininnan yksistä hienoimmista otoista ikinä sekä television että elokuvan historiassa. Viimeinen jakso oli tyydyttävä. Pidän siitä että asioita jätetään auki, eikä kaikkea väännetä rautalangasta katsojalle. Olisin silti toivonut enemmän mytologian avausta. Käy sääliksi niitä jotka käyttivät satoja tunteja jaksojen uusintakatseluun ja vihjeiden etsimiseen, huomaten lopussa ettei näillä asioilla ollut loppupeleissä mitään väliä. Täsmälleen sama sattui tietysti aiemmin Lostin kanssa.
Tänä vuonna pitäisi jossain vaiheessa kauppoihin ilmestyä Twin Peaks Blu-ray-boksi. Tämän boksin on kerrottu sisältävän tosiaan koko sarja Full-HD:na sekä extramateriaaleja, kuten Fire Walk With Me:n kuuluisat poistetut kohtaukset, joita fanit ovat vaatineet nähtäväksi jo monta vuotta. David Lynch, Kyle Maclachlan (kirjoitinkohan oikein, no Dale Cooperin näyttelijä kuitenkin), Ray Wise sekä useat muut tahot ovat ilmaisseet halunsa palata Twin Peaksin maailmaan uudelleen. Jos Blu-ray boksi myy hyvin, uskon että olemme hyvin lähellä Twin Peaksin paluuta. Ehkä tällä kertaa vaikkapa True Detectiven tyyliin HBO:lla minisarjana.
Siihen asti rukoilkaamme.
