Nyt kolisee (2014)

Paleface valitsi joukon räppäreitä ja tuottajia jotka sitten väsäsivät J. Karjalaisen Et ole yksin-albumin raidoista täysin uusia, itsenäisiä kappaleita. Kyseessä ei siis ole perinteinen remix-levy, vaan enemmänkin jonkinsortin fan-fictionin tapainen itsenäinen teos. Ainoastaan Paleface, Tommy Lindgren ja Asa ovat minulle ennestään tuttuja levyn artisteista. En ole mikään suomiräpin suurkuluttaja, mutta pidän todella paljon Palefacen ja Lindgrenin tuotannosta.

Levyn avaava Miljoona vuotta on erittäin hyvä kappale. Koko albumin parhaita. Ei se yhtä hyvä ole kuin alkuperäisteos Meripihkahuone, mutta ei se nyt hirvittävän kaukanakaan siitä ole. Kakkobiisi Et ole yksin on hieman tylsähkö, aivan kuten samanniminen esikuvansakin. Nykyään näin on hieman parempi kyhäelmä. Kappaleen on tehnyt Kevin Tandu & Toinen Kadunpoika, ihan tuntemattomia nimiä minulle, mutta kyllä he hommansa osaavat. Nykyään näin on myöskin levyn toinen sinkkubiisi, selkeästi J. Karjalaisen tarttuvan kertosäkeen ansiosta.

Tommy Lindgrenin Mitätön, Riisinjyvän pohjalta tehty kappale on levyn paras. Ainakin toisen kuuntelukerran jälkeen. Kun Karjalainen vetää: "Hei eiks tää oo mitään?" ja Lindgren vastaa: "No on se jotain", ei voi olla hymähtämättä. Hienot sanat. Lindgrenillä on muutenkin juuri oikeanlainen hypnoottinen tyyli räpätä. Eipä löydy Suomenmaasta vastaavaa äänenkäyttäjää.

Käänteinen matadorikin on ihan kiva laulu. Oikeastaan kaikki levyn biisit on ihan kivoja, paitsi Mi Chica Canela, Junon ja Alex Sandungan kyhäämä kipale on ärsyttävä. Juno nyt on muutenkin aina ärsyttävä. Palefacen Ingouba, Kreosootin pohjalta värkätty kappale jättää myöskin jotenkin kylmäksi.

Nyt kolisee on huomattavasti tasapainoisempi teos kuin Karjalaisen alkuperäinen Et ole yksin. Se ei kuitenkaan sisällä yhtä ikimuistoista musiikkia kuin alkuperäisteoksen parhaimmat biisit. En osaa sanoa kumpi levy lopulta on parempi. Nyt kolisee-levyn paras biisi on huomattavasti Karjalaisen levyn parasta heikompi. Toisaalta Nyt kolisee-levyllä Karjalaisen levyn heikoimpia biisejä on hienosti ehostettu paremmiksi.

Musiikista kuulee sen että porukalla on ollut hauskaa levyä tehdessä. Se on mielestäni levyn suurin plussa ja syy miksi tätä yleensäkään jaksaa kuunnella.

Cheek on imelä ja lahjaton, mutta ammattilainen. Ja sitten on se Robin.

Jare Tiihonen saattaa olla vaikka maailman paras tyyppi, mutta kirjoitan tässä tekstissä ainoastaan hänen Cheek-hahmostaan. Kyseessä ei siis ole mikään henkilökohtainen hyökkäys. Cheekin "musiikki" on kauheinta kuraa mitä Suomessa on tuotettu sitten... sitten... ööö... Korjaan: Cheekin "musiikki" on kauheinta kuraa ikinä.

Muistan kuinka inhosin Cheekin musiikkia jo Raplaulajan vapaapäivän soidessa ensimmäisiä kertoja radiossa vuonna 2004. Miten tuollainen roska voi päästä radioon? Kuka tätä kuuntelee? Cheek ei osaa edes räpätä, saati kirjoittaa riimejä tai laulaa. Cheek ei osaa soittaa, ei edes sitä suutaan. Mitä siis jää jäljelle? Solariumin ja hampaidenvalkaisun läpi vedetty lahtelainen Kokoomustaustainen nössö. Musiikin kanssa miehellä ei ole mitään tekemistä. Jos joku nyt tätä lukiessaan taas miettii että olen vain kateellinen hänelle, se ei pidä paikkaansa. Jos välittäisin rahasta olisin toki kateellinen hänen tilipussilleen, mutta  onnekseni en ole rahan perään.

On hänessä jotain hyvääkin. Jare on loistava bisnesmies. Hän osaa tehdä rahaa ja tietää mistä naruista vetää. Hän miettii etukäteen jokaisen julkisuudessa sanomansa sanan. Siis nykyisin, vielä muutamia vuosia sitten huomattavasti köyhempänä mies antoi itsestään haastatteluissa todella vähä-älyisen vaikutelman. Mitäpä sitä ei rahan eteen lopulta tekisi. Kaksi olympiastadion keikkaa, hienoa. Se on oikeasti hieno saavutus. Kysymys kuuluukin: kuinka moni lipun ostaneista enää loppukesästä fanittaa Cheekkiä? Lasku alas on täsmälleen yhtä nopea kuin nousu ylöskin. Vielä iltapäivälehdet kirjoittavat positiivisia, sympaattisia Cheek-lööppejä. Mennään vuosi-pari eteenpäin ja tilanne on päinvastainen. Toivottavasti Jarelta löytyy säästötili. Sitä hän vielä tulee tarvitsemaan.

Robinin musa on aivan järkyttävää sontaa. Hän on silti aivan erilainen tapaus Cheekkiin verrattuna. Hän on aito ja täysin laskelmoimaton henkilö, sillä hän on lapsi eikä häntä kiinnosta mikään muu kuin se että hänellä on kivaa. Toki sieltä taustajoukoista löytyy sitten ne laskelmoinnin hoitavat ihmiset. On mielenkiintoista nähdä mitä hänen uralleen tapahtuu seuraavien vuosien aikana, kun äänenmuurros ja pituuskasvu iskee. Hän sentään osaa oikeasti laulaa. Tulevaisuus on Robinilla huomattavasti Cheekkiä valoisampi. Ehkä hän joku päivä kasvaa vielä pois tuosta järkyttävästä teini-imagosta. Tai sitten hänestä tulee uusi Antti Tuisku. Toivottavasti ei, se olisi lahjojen haaskaamista.